Päivä 87
Niin se vaan koitti tääkin päivä kun pitää hyvästellä kaikki. Tytöt tuli aamulla seiskalta meidän kämpille. Ne vei loput ruuat ja mitä ikinä meiltä jäi mennessään. Tytöt myös auttoi kantamaan meidän laukut taksille. Lindiwe tuli kans hyvästelemään meidät. Eihän siitä tilanteesta mitenkään selvitty ilman kyyneliä. Oli samanlainen olo kun matkalle lähdettäessä. Ei millään usko että se on menoa nyt. Ensin ei meinannut millään uskaltaa lähteä koko matkalle, ja nyt täältä ei halua enää pois. Tuntuu niin pahalta kun joutu jättään tytöt. On sitä kyllä paskaan tilanteeseen ittensä laittanut. Thabo heitti meidät romujemme kans bussille ja teki niin pahaa hyvästellä myös se. Mä luulen että me tavataan vielä tyttöjen ja muiden kans kehen ollaan tutustuttu. Me ollaan kyllä tulossa takas vielä joku päivä. Swazimaa vei mun sydämen mennessään. En ehkä ajatellut että tässä tosissaan kävis näin. Maa joka oli ensin täysin vieras ja jollain tavalla pelottava viekin sun sydä...