Päivä 79

Startattiin auto 8:00 ja hypättiin lava-auton lavalle. Ajeltiin rantaan missä viriteltiin tavarat kajakkeihin. Ne oli sellasia 2 istuttavia. Mä istuin edessä ja Satu söi sipsiä takana. Meidän yhteistyö suju kun tanssi. Vesi oli suurimman osan ajasta todella matalaa. Ensin melottiin ittemme johkin hiekkasärkille. Vitsi miten upee paikka. Vaikka siä oli tosiaan vaan hiekkaa (valkosta) ja ihan turkoosia vettä. 

Tästä jatkettiin matkaa vähän syvemmille vesille. Mua ja Satua alko ehkä pikkusen turhauttaan se paikoillaan istuminen joten joudutettiin matkaa laulamalla kaikkia jeesus lauluja. Päästiin saarelle perille. Vesi oli todella matalalla ja kahlattavaa olis ollu ihan liikaa. Huudettiin meiän kajakista Decemberille ja meiän matkaoppaalle et tulkaa hakemaan. Ja nehän tuli juoksujalkaa. 😂😂 Toinen otti kajakin edestä kiinni ja toinen takaa ja pojat lähti hinaan meitä kun vaan istuttiin kyydissä.😂 se oli hauskaa se. 



Kerättiin rannalla simpukoita.

Perillä lähdettiin kierteleen saarta. Se oli semmonen pieni kylä, missä oli koulu, pari kirkkoa, sairaala ja ravintola. ei paljoo muuta. Siis ihan käsittämätöntä miten jotkut ihmiset elää. Ihan kun täysin toinen maailma. Talot oli mitä erikoisempia rakennelmia, ja materiaaleina oltiin käytetty pellistä bambuun ja kaikkea siltä väliltä. Koko kylässä oli kaikkiaan 2 kaivoa, mistä porukka saa juomavetensä. 




Saarella kasvoi mangoja, cashewpähkinöitä, sitruunaa. Jotkut kuivatteli maassa kaloja. 



Lapset seuras meitä ja ainakun mentiin ohi ne soitti ja tanssi siinä toivossa et sais rahaa. Meillä vaan ei ollu lompakoita mukana. 

Tän kyläkierroksen jälkeen mentiin ravintolalle missä pöytä oltiin jo katettu valmiiks. Kanaa, kalaa, rapuja, leipää, pastaa, riisiä ja jotain pinaattikastike asiaa. Aivan sairaan hyvää. 

Yleinen vessa oli kyl yks karseimmista missä on tullu koskaan ikinä vierailtua. Joku jätti siä jopa käymättä. 

Lähdettiin saarelta ruuan jälkeen pois purjeveneellä. Eräänlainen kokemus sekin. Pelottavampaa kun se kajakoiminen. Meidän piti kesken matkan aina vaihdella puolelta toiselle että pysytään pystys. Päästiin me silti turvallisesti perille. 

Ajeltiin sillä samaisella lava-autolla takas tohon liquidille ja hengailtiin niiden altaalla hetki. Sit vaan suihkun kautta taas syömään illallista ravintolalle. saatiin kanaa ja riisiä. Kukaan ei oikeen ollu tyytyväinen siihen safkaan. Kanaa oli ihan liian vähän ja täynnä luita. 

Ravintolalta suunnattiin porukalla johkin kuppilaan istuskeleen. 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Päivä 85

Kuva
Thabo tuli hakemaan meitä kympiltä ja suunnattiin keskustaan osteleen tyttökodille viä vikat hankinnat.  Säiltyslaatikoita, joululahjoja, lahjapusseja, elokuvia, saippuaa, peilejä, vessapaperia, vaippoja, huulikiiltoja ja läjä ruokaa (papuja, makaronia ja riisiä). Sit kaikki tarjottavat huomisiin läksiäisjuhliin.  Lastattiin tavarat luottavaisesti Thabon autoon, jätettiin ne sen kyytiin ja jatkettiin ostelemista. Käytiin kiertämässä vielä tää Mbabanen handicraft - market alue ja suunnattiin MTN liikkeeseen hyvästelemään myyjä. Myyjä pyys meitä tuleen sanomaan heipat ennen ku me lähdetään. Myyjä oli vähän yllättynyt et me oikeesti viä käytiin sen luona. Lisäks se sano et meidän ansioista hän on tehnyt viime aikoina parempaa tulosta. Tästä hyvästä se halus antaa meille t-paidat perjantaina ennen meiän lähtöä. Sanottiin et yritetään ehtiä aamulla sen liikkeen kautta, mutta ei voida luvata mitään.  Soitettiin Thabo hakemaan meitä keskustasta ja se sano et menee 15mi...
Lue lisää

Päivä 72

Kuva
Herättiin aamulla kuuden jälkeen ja tuskailtiin kaatosadetta ulkona. Ei hirveesti meinaan houkutellut lähtee tarpoon combipysäkille siinä kelissä. Meidän lähtö kuitenkin viivästy lähemmäs seiskaa ja sadekin onneks vähän hellitti. Heitettiin silti sadetakit päälle ja herätettiin viittoinemme ehkä hivenen kummaksuntaa.  Päästiin combiin vaikka se olikin jo täynnä. Mulle napsahti ekaa kertaa seisomapaikka.  Pat jo meitä venaili PnP:llä. Hän olikin semmonen super herttanen mummeli ja oikeelta nimeltään Patricia. Hypättiin kyytiin ja lähdettiin ajelemaan kohti Manzinia ja Siphilileä. Pat kertoili koko matkan Siphililestä ja sen toiminnasta. Alkunsa toiminta on saanut Ruotsista ja toiminta Swazimaassa alkoi vuonna 2012. Asiakkaita on ainakin 300 ja työntekijöitä kaikkinensa 80. Ensin asiakkaina ovat äidit, mutta kun lapsi syntyy lapsesta tulee asiakas. Tarkoituksena on siis edistää äitien ja lasten hyvinvointia sekä lisätä tietoisuutta hiv:stä ja sen hoidosta. Stigma on edelleen...
Lue lisää

Päivä 25

Lähdettiin tänään herättyämme taksilla Ezulwiniin. Vettä sato vaihteeks, joten combilla kulkeminen ei houkutellu. Saatiin meidän uudelta taksikuskilta hyvät alennukset matkasta. Normaalisti kuulemma matka olis maksanut 230R, mutta meille se kustantais 190R. 😂Thabo vaikuttaa hyvältä tyypiltä ja varmasti soitetaan jatkossakin hänelle, jos tarvitaan kuljetusta.  Kauppakeskus oli kuin mistä tahansa päin maailmaa. Lähinnä se muistutti jotain outlet-kylää missä on tullut muissa maissa vierailtua. Valkoihoisia oli paljon, ja tarjonta kaupoissa sopi hyvin meille. Kierrettiin muutamat vaatekaupat ja marketit ennen ku suunnattiin syömään Mugg& beaniin. Joku oli paikkaa kehunut ja päätettiin kokeilla. Annos ei ollut kallis, mutta surkee oli sekin. Ei siis jatkoon sekään rafla. Täytyy tyytyä jatkossa vaan kotitekoiseen pöperöön, niin saa sitä mitä haluaa. Satu löysi läjän toppeja ja mä ostin jotain kulmakarva meikkejä sekä mielenkiintoisen naamarasvan. Sillä pitäs lähteä finnit, ka...
Lue lisää