Päivä 85

Thabo tuli hakemaan meitä kympiltä ja suunnattiin keskustaan osteleen tyttökodille viä vikat hankinnat. 

Säiltyslaatikoita, joululahjoja, lahjapusseja, elokuvia, saippuaa, peilejä, vessapaperia, vaippoja, huulikiiltoja ja läjä ruokaa (papuja, makaronia ja riisiä). Sit kaikki tarjottavat huomisiin läksiäisjuhliin. 

Lastattiin tavarat luottavaisesti Thabon autoon, jätettiin ne sen kyytiin ja jatkettiin ostelemista. Käytiin kiertämässä vielä tää Mbabanen handicraft - market alue ja suunnattiin MTN liikkeeseen hyvästelemään myyjä. Myyjä pyys meitä tuleen sanomaan heipat ennen ku me lähdetään. Myyjä oli vähän yllättynyt et me oikeesti viä käytiin sen luona. Lisäks se sano et meidän ansioista hän on tehnyt viime aikoina parempaa tulosta. Tästä hyvästä se halus antaa meille t-paidat perjantaina ennen meiän lähtöä. Sanottiin et yritetään ehtiä aamulla sen liikkeen kautta, mutta ei voida luvata mitään. 

Soitettiin Thabo hakemaan meitä keskustasta ja se sano et menee 15min. Okei vartti muuttu 2 tunniks. Värjöteltiin ulkona ja alettiin epäileen ettei se oo oikeesti ees tulossa. Et sinne meni kaikki meidän ostokset tyttökodille. Mut kaiken sen palelun, odottelun ja säätämisen jälkeen se kuitenkin tuli. 

Meidän piti olla kuudelta Suomen konsulaatis juhlimassa itsenäisyyspäivää mut päästiin lähteen viemään tavaroita tyttökodille vasta 18:30.  Tyttökodilla kaikki likat tuli kantoavuksi. Jokainen halas ja kiitteli asioista mitä oltiin ostettu niille❤️

Tytöt tuli lisäks vielä kantamaan meidän kämpille tulevat tavarat. Ne halus kantaa jopa mun kangaskassin. Ihan kaiken! Ettei meidän tarvis kantaa mitään. Matkalla yks tytöistä kysy että ollaanko lähdössä perjantaina, mihin piti valitttavati sanoa että näin on. Sanoin kuitenkin et huomenna meillä on sit juhlat!!! Ja ai saakeli mikä riemu siitä repes😍 tytöt alko kiljuun ihan innoissaan! 😍 Satu huusi takaa, et satuinko mainitsemaan jotain juhlista, kiljumisesta päätellen. 

Vaihdettiin äkkiä vaan juhlatamineet ylle ja palattiin kirkolle missä Thabo venaili meitä. otettiin suunnaks Suomen kunniakonsulaatti ja itsenäisyyspäiväkekkerit tyylikkäästi myöhässä. Kun päästiin mestoille oli meille vielä jotain evästä tarjolla. Lisäks saatiin salmiakkia ja salmiakkikossua. On todella outoo keskustella suomeks asioista, mitä on tottunut 3kk selittämään enkuks. 

Meidän mielestä nää karkelot oli vähän ahdistavat. Ja miten jäykkää toi suomalaisten meininki on. Kaikki seisoskeli vaivaantuneesti omissa oloissaan. Jos satuit keskusteleen jonkun kanssa, aloitit mahdollisesti kertomaan jotain juttua mihin nää suomalaiset vastaa sit vaan vaihtaen aihetta ja alkaa selittään omaa juttuaan. Jotenkin niin itsekästä. Ei olla millään tavalla kiinnotuneita mitä toinen kertoo. Saatiin Annilta ja Mariannelta kuitenkin korvapuusteja, eli ihan turha reissu se ei ollut❤️

Thabo tuli hakemaan meidät kotiin jo hyvissä ajoin. 

Illalla vielä pakattiin tyttöjen lahjoja lahjapusseihin ja viimeisteltiin ne pahviset sydämet.