Päivä 86

Viimeinen päivä Swazimaassa. Siis en voi uskoo mihin tää aika on rientäny. Mä en oo valmis vielä lähtemään täältä pois. En halua. 

Hääräiltiin aamulla tavaroidemme kans ennenku suunnattiin tyttökodille. Lindiwe tuli kyyneleet silmissä kiittämään meitä heti ensimmäiseks siitä et oltiin ostettu tyttökodille ruokaa niin paljon. Se ei olis ikinä voinut ajatella et oltais ostettu riisiä, papuja ja makaronia niin monia kiloja + vaippoja, vessapaperia.

Meillä oli mukana isot säkilliset vaatteita mitkä jätetään tänne ja jaettiin ne tytöille. Leviteltiin vaatteet yhteen huoneeseen mihin tytöt tuli yksitellen sit katsoon itsellensä sopivia vaatteita. Tuli niin hyvä mieli kun omat vaatteet meni täysin oikeeseen osoitteeseen❤️❤️❤️ yks tyttö viittoi mulle kahteen kertaan et onko noi vaatteita, nyökytin et on ja tyttö halas mua aina kun nyökytin päätäni. Siis niin kiitollisena❤️ Lisäks vietiin tälle tytölle tyyny. Ihan tosissaan tytöllä ei oo lainkaan tyynyä. Niin väärin. Tyttö ei kuitenkaan osaa vaatia itselleen mitään tai pitää puoliaan. Tuntuu että sitä sorretaan niin monissa asioissa, kun ei mee kehityksessä ihan samaa kaavaa muiden kanssa. 

Vaatteiden jaon jälkeen liimailtiin ne sydämet seinään, mihkä oltiin kirjoitettu kaikkia voimaannuttavia lauseita. Siitäkin saatiin niin paljon iloa. Sit herkuteltiin sipseillä, karkeilla, kekseillä ja mehulla. Haettiin tässä välissä meidän kämpiltä tytöille sit niiden varsinaiset joululahjat. Jaettiin pussukat jokaiselle yksitellen ja halattiin jokaista. Siis sitä riemun määrää! Miten innoissaan ne oli niiden uusista leggareista, huulikiilloista, peileistä, aurinkolaseista, korviksista, värityskirjoista yms. Tytöt esitteli niitä niin onnellisina toisilleen❤️ Mut kaiken huippu oli se kun annettiin niille läjä leffoja. Ja kun paketista paljastui frozen elokuva niin kaikki alko kiljuun kovaan ääneen ja aina välillä tuli halaan meitä ja jatkoi sit kiljumista.😍

Alettiin sit heti katsomaan eloluvaa kaikki yhdes. Jossain välissä meidän oli kuitenkin pakko livahtaa paikalta kotiin siivoamaan ja pakkaamaan. 

Nää siskokset pitää kyl aina yhtä.

Kun oltiin valmiita soitettiin Thabo hakemaan meidät ja mentiin odotteleen sitä tyttökodille. Tytöt oli katsomassa Frozen elokuvaa uudestaan. Ei siinä voinu kun halailla kaikkia ja miettiä miten ikävä ihan jokaista niistä tulee. Niin rakkaita niistä on tullut❤️

Tyttökodilta suunnattiin johkin hotelliin hakeen mun passista kopioita viisumia varten. Koska mun kopsuthan hupeni sinne mamuvirastoon ihan turhaan. 

Hotellilta suunnattiin mihkäs muuallekaan kun pub n grilliin odotteleen Mkaytä. Pyydettiin myös Thaboa jäämään syömään meidän kanssa ja sehän jäi enemmän kun mielellään. Thabo halus ensin istua autossa kun otettiin yhet viinit ennenkun lähdettiin happy valleyhyn syömään. Meidän yhdet sit venähti kaksiin ja saatiin Thabokin ulos autosta liittymään meidän seuraan. Thabo oli niin ihana kun se näki Mkayn. "Sähän oot se julkkis dj, oon nähnyt sun kuvia facessa ja mainoksissa". Thabo on kyl niin liikkis. Niin aito. 

No sit ihan oikeesti lähdettiin hakeen ne pizzat happy valleystä ja suunnattiin pitsojemme kans Mkayn kämpille syömään.  Thabo oli ihan liekeissä Mkayn pleikkarista ja se tykitti siä meneen ihan antaumuksella jotain auto ja räiskintä pelejä. 

Paluumatkalla kotiin juttelin Thabon kans avioliitoista ja siitä että Suomessa ei tarvita lehmiä saadakseen vaimon itellensä. Se ei voinut millään ymmärtää samaa sukupuolta olevien liittoja. Juteltiin sen perheestä ja mun perheestä. Juteltiin kouluista ja tästä ajasta mitä ollaan saatu viettää yhdessä. Ja miten kiitollinen se oli kun ollaan oikeestaan koko 3kk kuljettu aina vaan sen kyydillä ja kun se sai aina osallistua meidän kanssa kaikkiin juttuihin. Sekin sai kokea tänä aikana niin paljon uusia asioita, mitä hän ei oo koskaan ennen päässyt tekemään, vaikka onkin aina Swazimaassa asunut. Siitä tuli heti alussa meidän luottokuski. Lopuks se vielä kysyi, et onhan kirkolta varmasti turvallista kulkea pimeässä meidän kämpille. Niin huomaavainen ja kohtelias kun vaan voi ihminen olla.