Päivä 83

Maanantai

Nyt menee jo päivät sekasin itelläkin. On tullu laiskoteltua tän blogin kans. Noh enivei. Maanantaiaamuna mentiin tyttökodille normisti ysiks. Siellä oli paikalla kaikki koululaiset joten päätettiin ettei mekään enää opiskella niiden kolmen tytön kans. Kouluista alkoi nyt loma. 

Tyttökodilla oli kauheet siivoukset meneillään. Siis oikeen kunnon suursiivoukset. Siinä kiertelin huoneita ja yhessä huoneessa sit nukku pissasissa märissä housuissa tää epilepsia tyttö. Tyttö oli niin riemuissaan nähdessään mut. Siis niin onnellinen, silmät oikein loisti. Se teki mutkin aika onnelliseks. Tyttö sit hetken päästä pissas lattialle uudestaan ja päätin viedä tytön suihkuun. Yleensä lapsen peseminen ei oo ihan noin haasteellista kun nyt. 

Joku tytöistä tuli laittaan saaviin vettä missä tyttö pestäs. Seuraavaks piti ettiä saippua ja pesusieni. Niitä sai hetken etsiä ja odotella, mut me läiskyteltiin saavissa olevaa vettä sen aikaa tän pienen epilepsia tytön kans. Miten onnellinen se tyttö oli siitäkin, että se pääsi vaan loiskutteleen? (onks toi edes mikään sana) käsillä vettä. Mä meinasin oikeesti alkaa itkeen kun katoin sitä lasta ja miten onnellinen se oli. Ja miten ikävä mun sitä ja muita tyttöjä tulee.

No sit kun vihdoin saatiin asianmukaset pesuvälineet ja piti huuhdella tyttö, ei hanasta enää tullutkaan vettä. Ei muutakun taas huuteleen likoille et vesi takas päälle. Se katkastaan aina jostain syystä pois päältä, en ymmärrä miks. Pyyhe onneks löyty helposti ja kiva huomata et meidän laittamat pyyhkeet on pysyny paikallaan. Suihkun jälkeen oli toisenlainen operaatio löytää tälle lapselle vaatteet. Tytön vaatelokero oli ihan tyhjä. Vanhemmat tytöt haki sit joltain toiselta  vaatteita lainaan. 

Jäätiin istuun huoneeseen kahden vanhemman tytön + tän epilepsia tytön kans. Tytöt kysyi koska me mennään taas puistoon. Oli aika kauheeta sanoo niille, et me ollaan perjantaina lähdössä pois. Meillä oli tosi hyvät keskustelut ja oli kiva kerrankin olla vaan pienellä porukalla, niin pääsi nää vähän hiljasemmatkin tytöt ääneen❤️ Enkä edes tiennyt miten hyvää englantia kumpikin niistä puhui! Harmi sinänsä, ettei kaikkien kanssa oo tullut vietettyä aikaa tollain pienessä porukassa. Miten erilaisia tytöt onkaan, kun tilanteissa missä on paljon ihmisiä. Nää lapset tarvis kyllä niin paljon enemmän aikuisen aikaa ja huomioo, kun mitä ne nyt saavat.

Oli jotenkin todella haikee päivä. Just siks kun tietää ettei kohta nää näitä tyttöjä, ehkä enää ikinä. 

Lähdettiin kotiin pakkaileen, siivoon ja peseen pyykkejä. Se vasta ahdistavaa hommaa olikin. Jossain välissä Lindiwe soitti ja kysy meitä avuks eskarille. Päästiin kirjottaan todistuksiin lasten nimet, askarreltiin päähineitä ja sit jaettiin lattialle jotain avustuksia valmistuville eskareille. Riisiä, suolaa, tonnikalaa, teetä, saippuaa, reppu, penaali, kynät, kumit, viivotin, liima, terotin yms. Tavaraa oli yllättävän paljon. Eskari oli saanut avustuksia vissiinkin jenkeistä, millä rahoitti hankinnat valmistujaisiin. Lindiwe myös pyys meitä rukoileen tyttökodin puolesta kertoessaan et tyttökodin rahat on täysin loppu. Nyt ei oo kuulemma rahaa ostaa edes ruokaa tyttökodille. Ihmeteltiin kyllä voiko asia näin olla. 

Kun oltiin saatu eskarilla hommat valmiiks tultiin jatkaan pakkaamista, lämmitettiin suihkuvedet ja sit saikin mennä nukkumaan. 


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Päivä 85

Kuva
Thabo tuli hakemaan meitä kympiltä ja suunnattiin keskustaan osteleen tyttökodille viä vikat hankinnat.  Säiltyslaatikoita, joululahjoja, lahjapusseja, elokuvia, saippuaa, peilejä, vessapaperia, vaippoja, huulikiiltoja ja läjä ruokaa (papuja, makaronia ja riisiä). Sit kaikki tarjottavat huomisiin läksiäisjuhliin.  Lastattiin tavarat luottavaisesti Thabon autoon, jätettiin ne sen kyytiin ja jatkettiin ostelemista. Käytiin kiertämässä vielä tää Mbabanen handicraft - market alue ja suunnattiin MTN liikkeeseen hyvästelemään myyjä. Myyjä pyys meitä tuleen sanomaan heipat ennen ku me lähdetään. Myyjä oli vähän yllättynyt et me oikeesti viä käytiin sen luona. Lisäks se sano et meidän ansioista hän on tehnyt viime aikoina parempaa tulosta. Tästä hyvästä se halus antaa meille t-paidat perjantaina ennen meiän lähtöä. Sanottiin et yritetään ehtiä aamulla sen liikkeen kautta, mutta ei voida luvata mitään.  Soitettiin Thabo hakemaan meitä keskustasta ja se sano et menee 15mi...
Lue lisää

Päivä 72

Kuva
Herättiin aamulla kuuden jälkeen ja tuskailtiin kaatosadetta ulkona. Ei hirveesti meinaan houkutellut lähtee tarpoon combipysäkille siinä kelissä. Meidän lähtö kuitenkin viivästy lähemmäs seiskaa ja sadekin onneks vähän hellitti. Heitettiin silti sadetakit päälle ja herätettiin viittoinemme ehkä hivenen kummaksuntaa.  Päästiin combiin vaikka se olikin jo täynnä. Mulle napsahti ekaa kertaa seisomapaikka.  Pat jo meitä venaili PnP:llä. Hän olikin semmonen super herttanen mummeli ja oikeelta nimeltään Patricia. Hypättiin kyytiin ja lähdettiin ajelemaan kohti Manzinia ja Siphilileä. Pat kertoili koko matkan Siphililestä ja sen toiminnasta. Alkunsa toiminta on saanut Ruotsista ja toiminta Swazimaassa alkoi vuonna 2012. Asiakkaita on ainakin 300 ja työntekijöitä kaikkinensa 80. Ensin asiakkaina ovat äidit, mutta kun lapsi syntyy lapsesta tulee asiakas. Tarkoituksena on siis edistää äitien ja lasten hyvinvointia sekä lisätä tietoisuutta hiv:stä ja sen hoidosta. Stigma on edelleen...
Lue lisää

Päivä 25

Lähdettiin tänään herättyämme taksilla Ezulwiniin. Vettä sato vaihteeks, joten combilla kulkeminen ei houkutellu. Saatiin meidän uudelta taksikuskilta hyvät alennukset matkasta. Normaalisti kuulemma matka olis maksanut 230R, mutta meille se kustantais 190R. 😂Thabo vaikuttaa hyvältä tyypiltä ja varmasti soitetaan jatkossakin hänelle, jos tarvitaan kuljetusta.  Kauppakeskus oli kuin mistä tahansa päin maailmaa. Lähinnä se muistutti jotain outlet-kylää missä on tullut muissa maissa vierailtua. Valkoihoisia oli paljon, ja tarjonta kaupoissa sopi hyvin meille. Kierrettiin muutamat vaatekaupat ja marketit ennen ku suunnattiin syömään Mugg& beaniin. Joku oli paikkaa kehunut ja päätettiin kokeilla. Annos ei ollut kallis, mutta surkee oli sekin. Ei siis jatkoon sekään rafla. Täytyy tyytyä jatkossa vaan kotitekoiseen pöperöön, niin saa sitä mitä haluaa. Satu löysi läjän toppeja ja mä ostin jotain kulmakarva meikkejä sekä mielenkiintoisen naamarasvan. Sillä pitäs lähteä finnit, ka...
Lue lisää