Päivä 87

Niin se vaan koitti tääkin päivä kun pitää hyvästellä kaikki. Tytöt tuli aamulla seiskalta meidän kämpille. Ne vei loput ruuat ja mitä ikinä meiltä jäi mennessään. Tytöt myös auttoi kantamaan meidän laukut taksille. Lindiwe tuli kans hyvästelemään meidät. Eihän siitä tilanteesta mitenkään selvitty ilman kyyneliä. 

Oli samanlainen olo kun matkalle lähdettäessä. Ei millään usko että se on menoa nyt. Ensin ei meinannut millään uskaltaa lähteä koko matkalle, ja nyt täältä ei halua enää pois. Tuntuu niin pahalta kun joutu jättään tytöt. On sitä kyllä paskaan tilanteeseen ittensä laittanut. Thabo heitti meidät romujemme kans bussille ja teki niin pahaa hyvästellä myös se. 

Mä luulen että me tavataan vielä tyttöjen ja muiden kans kehen ollaan tutustuttu. Me ollaan kyllä tulossa takas vielä joku päivä. Swazimaa vei mun sydämen mennessään. En ehkä ajatellut että tässä tosissaan kävis näin. Maa joka oli ensin täysin vieras ja jollain tavalla pelottava viekin sun sydämen mennessään. Suurin syy siihen on ihmiset. Niin iloisia, aitoja, ystävällisiä, auttavaisia, kiitollisia, välittäviä, rakastavia. Näiden sydämet on puhdasta kultaa. 

Bussimatka Johannesburgiin oli erittäin ahdistavaa aikaa omien ajatusten kans. Olis tehnyt mieli vaan itkeä. Tosi vaikee kuvailla tätä tunnetta. Sitä vaan kelaili päässään läpi mihin se 3kk oikein meni. Mitä kaikkee se piti sisällään. Niin siistejä ja mahtavia juttuja. Niin paljon uusia tuttavuuksia ja ihmisiä ympärillä. Niin paljon kaikkea, mitä elämässä ei oo koskaan ennen ollut. Voisin sanoa että tää syksy on ollu heittämällä parasta aikaa mun elämässä. Iso kiitos kuuluu myös Satulle. Jos meidän yhteiselo ei olis ollu näin timanttista vois fiilikset olla erilaiset. 

Alussa mä pelkäsin että jossain kohtaa matkaa iskee ihan varmasti kauhee koti-ikävä. Niin ei koskaan kuitenkaan tapahtunut. En oo kokenu minkäänlaista ikävää kotiin enkä Suomeen. Olo ja elo Swazimaassa oli alusta saakka todella helppoa. Ja se tuntui heti kodilta. Lisäks me pysyttiin niin terveinä koko 3kk. Kipeenä ei varmaan oliskaan ollut niin hauskaa ja olis tullut äitiä ikävä. Uskallan väittää, et shokki tuleekin vasta kun pitää palata Suomeen ja takas arkeen. Mullahan on tosiaan 5 päivää vapaata ja sit alkaakin heti työt ja koulu. Se voi toisaalta olla vaan hyvä asia, ei jää liikaa aikaa ajatella asioita.

Luajan kiitos me reissataan vielä reilu kk ennen kotiinpaluuta. Jos tästä olis pitänyt lähtee suoraa Suomeen, en tiedä miten mun mielenterveydelle kävis. 

4h matka Swazimaasta - Johannesburgiin meni silti nopeesti. Meillä ei taukoja juuri ollut. Perus rajanylitys ja sen jälkeen auton ja meidän tavaroiden tsekkaus rajalla. Pysähdyttiin lisäks kerran 5 minuutiks, samaan paikkaan missä pysähdyttiin mennessäkin. Ajateltiin ensin et ollaan todella aikasin kentällä, mut jotenkin se aika vaan hupeni sielläkin kaikkeen säätämiseen. Kelmutettiin meidän rinkat, koska meidän sadesuojat hukku menomatkalla. Käytiin punnitsemas rinkat ja suunnattiin lähtöselvitykseen, mikä oli järkyttävä kaaos. Tiskin edusta oli täynnä yksinäisiä kärryjä ja laukkuja. Toiminta tiskillä oli tajuttoman hidasta. Jännitystä lisäs se kun tiskien yläpuolella luki isolla teksti: keltakuumerokotus-todistus esitettävä. Eihän meillä sellasia oo. No ei niitä sit ainakaan tässä kohtaa edes kysytty. Toivottavasti Tansanian päässäkään ei tuu ongelmia. Saatiin laukut jätettyä onnistuneesti ja suunnattiin pariin kauppaan kiertelemään. Sit syötiin todella surkeeta ruokaa ja kello olikin jo sen verran että sai suunnata portille. 

Ihmiset vaan rynni sisään. Luulin et se olis pelkästään suomalaisten ongelma mut näköjään sitä tekee muutkin. Koneeseen on ihan jäätävä kiire vaikka jumalauta kaikille on paikka varattuna. Jouduin sanoon mun takana olevalle naiselle, et toi töniminen ei nyt auta yhtään, et pääse koneeseen sen nopeempaa. Nainen oli kokoajan tönimässä ja maha kiinni mun repussa. Sit se heilutteli passiaan mun naaman edessä vaikka mun lipun tarkistus oli viä kesken. Koneessa sama meno senkun jatku. Tsiisus. 

Kone lähti tunnin myöhässä kohti Nairobia. Mikä tietysti aina lisää jännitystä siitä että ehtii jatkolennolle. Mutta aina ne kai jotenkin suttaantuu. Me ollaan nyt lomalla, enkä aio ottaa pienintäkään ressiä yhtään mistään. 

Koneessa kuuntelin biisejä mitä Thabo ja Mkay usein kuunteli ja taas oli roskia silmissä. Me alettiin jo Satun kans miettiin, et vaihdetaan meidän Kapkaupungin suunnitelmat ja mennäänkin Tansaniasta takas Swazimaahan. Hahaa. Saas nähdä! Tosin Swazimaan ilmat sais olla paremmat, et vaihtais matkasuunnitelmia. Jotenkin yllätti se Swazimaan kylmyys ja sateisuus. Eikä siinäkään mitään vikaa, jos olis paikka mihin olis päässy oikeesti välillä lämmitteleen. 

Mut ens kerralla kun suunnataan Swazimaahan, tiedetään jo hyvät mestat missä kannattaa sit majoittua. Tosin meidän työharkan kannalta ei meillä olis parempaa sijaintia voinut olla. Asuttiin ihan samalla pihalla tyttökodin tyttöjen kans. Sikäli päästiin helpolla, vaikka välillä saikin värjötellä kylmässä kämpässä. Tosin ihan oikeesti sekään ei ollut meille mikään ongelma. Kaikkeen tottuu. Tarpeeks vaatetta vaan niin ei mitään hätää. 

Täytyy sanoo et oon mä kyllä aika onnekas ja etuoikeutettu. Täällä mä

vaan lennän kohti Tansaniaa. Jotkut ei olosuhteista johtuen koskaan pääse kotimaastaan mihinkään. Ei tää oo kaikille mikään itsestäänselvyys. 

Oltiin Nairobissa 15min ennen kun meillä piti jo alkaa seuraavaan koneeseen boardaus. Jouduttiin tietty meneen kaikkien turvatarkastusten läpi ja muutama muukin oli matkalla. Ehdittiin silti, koska kaikki oli aikataulusta myöhässä. Ei siinä ollut mitään kiirettä. Lento lähti lopulta melkein 50min myöhässä. 

Sansibarin kentällä noustiin lentokenttäbussiin ja terminaalin ovella odotteli mies kuka kysy sit kaikilta ne keltakuumerokotus-passit. Jättäydyttiin jonon hännille ja mietittiin et mitenhän nyt menetellään. Sit huomattiin et työntekijä lähti hetkeks ovelta pois ja vaan livahdettiin sisään.😂 

Maksettiin 50dollaria viisumeista ja päästiin onnistuneesti maahan. Vaihdettiin paikallista valuuttaa, hypättiin taksiin ja suunnattiin kohti Al-Minar hotellia. Maksettiin 15-20min matkasta jotain 20$. Hotelli vaikutti hyvältä. Lämmin suihku plussaa😍. Nukkuun taisin päästä aamulla joskus 4-4:30 aikoihin.