Päivä 76

Eka päivä tofo beachilla! Heräsin seiskan aikoihin koska olin mennyt illalla nukkumaan ennen ysiä. Nukuin koko yön samassa asennossa. Välttelin mun sänkyä ja tyynyä parhaani mukaan. Välillä aina heräsin ravisteleen mun kättä mikä oli kuolion partaalla (useita kertoja). Meillä on täällä aamupala joka aamu 8:00. Aamu ja aamupäivä oli vähän pilvinen ja sateinen, mut yhteen mennessä sade lakkas. Sipho taiko meille lounaaks paahtoleipää.

Tän superlounaan jälkeen makoiltiin rannalla ja kirottiin tuulta mikä pöllytti hiekkaa kaikki röörit täyteen. Käytiin myös kiertelemässä tuolla marketti-koju-alueella. Ostettiin jotkut rievut minkä päällä voi maata rannalla. Hinnat vaihteli vissiin pärstäkertoimen mukaan 500-1000 rahan välillä. Lisäks teetätettiin Satun kans ittellemme rannekkorut. Haluttiin niihin teksi yebo! Meidän lempi sana nykyään. Sit ruvettiin miettiin et ei me suomessakaan kuljettais korun kans missä lukis kyllä... 😂 Siinä ne pojat väänsi meille koruja varpaita apuna käyttäen. Rannalla tai missään ei saa kulkee rauhassa kun kokoajan joku on kaupustelemassa jotain. 

Tänään toi asumus on ollut jo hivenen parempi kun eilisessä väsymyksessä, miten aattelinkin. Kai sekin on vähän asennekysymys. Eniten vaan vituttais ne luteet. Myrkytin tänään mun sängyn ja alasängyn uudestaan. 

Varattiin meille mönkkäri ajelu 16-18. Meitä osallistui siihen 4 mimmiä, Sipho ja meidän opas. Sipho istu alussa mun kyydissä, mut siirty sit pian Annin kyytiin. Annin henkiseks tueks. Ajaminen oli kyl hauskaa kun makuun pääsi. Aluks piti vähän totutella ja tuntu et mönkkäriä oli vaikee kääntää. Ajeltiin tua metikössä läpi erilaisten tosi köyhien kylien. Mua pelotti kokoajan et saan kookospähkinän päähäni. Onneks säästyin siltä. Mun edessä ajava mimmi sinkos yhtäkkiä kesken ajon päin puuta ja ajo ulos reitiltä. Mönkijään oli tullut joku vika ja tilalle tuotiin uus menopeli. Sillä aikaa kun venailtiin uutta mopedia, meidän ympärille keräänty kymmenkunta lasta. Likalle ei siis käynyt kuinkaan. 

Jatkettiin matkaa. Fiilisteltiin maisemia ja heiteltiin vauhdista ylävitosia reitille osuneiden lasten kanssa. 

Päästiin isolle tielle missä sit kulki myös autoja. Meitä vastaan ajoi auto ja mun edessä ajava tyttö vaan yhtäkkiä taas sinkos oikeelle! Samanlailla kun sitä puuta päin aiemmin. Nyt vastassa vaan oli liikkuva auto ja tällä kertaa ei selvittykään niin vähällä. Mönkijä ei mennyt mikskään, mut auto sensijaan oli suhteellisen rytyssä. Meidän opas lähti viemään verta vuotavaa tyttöä sairaalaan. Lisäks tytöllä törrötti ranteessa luut pelottavalla tavalla. Mä jotenkin jäädyin täysin kun näin verta. Satu meni auttamaan tyttöä ja lähtikin sen mukaan sairaalaan. Sipho lähti mun mönkijällä hakemaan autoa ja kans kohti sairaalaa. Me jäätiin Annin kanssa kolaripaikalle odottelemaan. Odoteltiin aika kauan. Paikalle tuli 2 poliisia. Ei poliisiautolla vaan jonkun ohiajavan corollan kyydillä. 

Siellä me istuttiin kaksin. Keskellä kaikkia ihmisiä ketkä oli tullu ihmettelemään tilannetta. Jossain kohtaa tää joka oli tuonut uuden mönkijän tilalle ja jäi korjaamaan sitä hajonnutta mönkijää otti meidät kiinni. Äijä vähän ihmetteli tilannetta, et mitä nyt taas on tapahtunut. Poliisit kyseli meiltä tän tytön nimeä, ei muuta. Ilmeisesti mönkkäri firman työntekijät oli selittäneet poliiseille, et tyttö oli katsonut taakse ja jutellut jotain. Sanoin, ettei asia näin oo koska ajoin tytön takana. Ilmeisesti yrittävät laittaa sen mimmin piikkiin koko tilanteen. Mitä se varmaan voi ollakin. Vaikee sanoa miks yhtäkkiä sen mönkijä vaan vaihto suuntaa. Ja millä tuurilla kun tietä ajaa meitä vastaan oikeesti vaan yks auto niin just silloin tapahtuu jotain tällasta. 

Istuttiin hetki sateelta suojassa tässä kolariautossa ennen kun lähdettiin ajamaan takas. Meillä olis ollut matkaa vielä jäljellä mut nyt me vaan ajettiin suorinta tietä takas. Paluumatkalla mua pelotti viä enemmän ne kookospähkinät. Tuuli oli sen verran voimakas ja meidän koko reitti meni niiden puiden alta missä niitä oli. Ulkona oli myös jo niin pimeetä, ettei aurinkolaseilla nähny mitään ja ilman laseja silmät oli täynnä roskia. Päästiin kuitenkin Annin ja oppaan kans turvallisti perille. Suoraa illallispöytään. Ruokana oli curry-katkarapua riisillä. Mun mielestä parempaa kun eilinen ruoka. Itseasiassa tosi hyvää.

Selvitettiin Annin kans tilannetta lopulle seurueesta. Sain myös Satulta tilannepäivitystä sairaalalta. Tytön nenä ainakin ommeltiin ja käsi kuvattiin. Toivottavasti mitään operaatioita ei tarvita koska sairaanhoito ei oo täällä mitenkään tasokasta. Lisäks sairaalalla oli töissä vaan yks enkkua puhuva työntekijä, mut sekään ei ollut hoitamassa tätä tyttöä. Nyt vaan odotellaan. 

Kirjotin kauheet setit tänne blogiin ja boooooom kaikki katos! Ah internet. Kiitos tästä! 

Mä olin ensimmäisenä sängyssä tänäänkin. Öö. Mikä mua vaivaa😂 oon lomalla ja nukkumassa ennen kymppiä. Kyllä nyt saa isi olla ylpee tyttärestään!