Päivä 71

Oltiin ajoissa ysiltä työmaalla. Mut yllättäen tyttökodilla ei oltu valmiina niinku on sovittu. Aloitettiin päivä taas vahtimalla et kaikki pesee hampaansa. Vesi oli tänään ilmeisesti loppu ja näin ollen kukaan ei mennyt suihkuun. 

Alettiin tekemään tehtäviä, mut tyttöjen keskittyminen oli jossain ihan muualla. Opiskelusta ei siis meinannut tulla mitään. Kaks tytöistä alko lisäks tappeleen niin että ne alko läpsiin toisiaan ja yhdeltä pääsi poru ja toinen lähti huoneeseensa murjottaan. Tilanteen selvittelykään ei meinannu sujua ihan toivotulla tavalla. Kumpikaan ei olis halunnut myöntää mitään saatika pyytää anteeks. Mä olin sit selvittelemässä tätä tilannetta näiden osapuolten kans siä pienessä huoneessa. Lopuks tytöt kuitenkin halas toisiaan ja pyys anteeks. 

Satu ahkeroi tällä välin nimilappuja jokaiselle tytölle, mitkä laitettiin seinään pyyhkeiden yläpuolelle. Nyt jokainen sit tietää oman pyyhkeensä ja paikan mihin se palautetaan. 

Autettiin eskarilla ruuanjaossa ja syötiin taas maittavaa papua ja riisiä. Lähdettiin tän jälkeen keskustaan. Yks combi pysähtyi just kun päästiin pysäkille. se oli täynnä joten ei mahduttu kyytiin. Ollaan aina huonoon aikaan venaamassa combia, mut onneks osataan jo rohkeesti kysyä kyytiä oikeestaan kaikilta ohiajavilta. Tänään hypättiin jonkun nuoren kundin kyytiin, joka kysy heti ekaks ollaanko mekin suomalaisia ja majotutaan vekin guesthousella. Ilmeisesti se oli nähnyt aiemmin jossain turkulaisia opiskelijoita. Jäbä ihmetteli miks täällä on aina niin paljon suomalaisia sosiaali- ja terveysalalta. 

Päästiin keskustaan ja mentiin tuttuun kahvilaan, missä tuntuis olevan kaupungin paras wifi. Saatiin lennot Tansaniaan ostettua jeij! vaikka vääntämistä momondon kans se oli tänäänkin. 

Kahvilalta lähdettiin taas kierteleen samoja vaatekauppoja. Satulla lähti vähän lapasesta toi mekkojen ostaminen. 😂 Mr. Price on kyllä meidän lemppari kauppa. 

Kysyin Constancelta huomisesta tutustumisesta sinne klinikalle. Vastaukseks sain puhelinnumeron, ja et soita Patille. Constancea ei voi kyllä kehua sen toiminnasta. Kaikki jää jotenkin ihan puolitiehen. No mä soitin sit tälle Patille ja sovittiin pääsevämme hänen kyydissä aamulla Manziniin. 

Yritettiin mennä siihen kivaan kahvilaan missä käytiin yks aamu. Siel on kaikkia super-smoothieita ja terveellisiä asioita. Kahvilan keittiö oli kuitenkin just mennyt kiinni. Höh. Suunnattiin siis spurriin syömään. Veikkaan et tän reissun jälkeen on tullu kerrytettyä +20kg (pelkkää kokemusta)!  

Oltiin maksamas laskua spurrissa kun joku eri pöydän tarjoilija tuli sanomaan, et pöydässä nro. 17 olis jotain poikia, ketkä haluais jutella meidän kans. Et mennäänkö niiden pöytään vai tuleeko ne meidän pöytään. Ööö. No tokastiin et pojat voi tulla käymään meidän pöydässä jos kokee tarvetta tulla. Ootettiin hetki ja seurasin poikien touhua samalla sivusilmällä. Meidän mielestä niillä meni kuitenkin liian kauan tähän seuraavaan siirtoon ja lähdettiin tyylikkäästi meneen! Sieltä ne pöydästä sit pettyneesti vilkuili meidän perään. Buahhha. 

Kaikki muut paitsi ruokakaupat olikin jo kii, joten suunnattiin ettiin taksia. Taksitolpalla oli taas kauhee vääntö, kenen kyytiin me mentäis. Valittiin vaan joku vähiten ärsyttävä tyyppi ja joku toinen kuski ihan tosissaan suuttu tästä. Jopa niin paljon, et ne muut kuskit ulkona piti jotain paksua kettinkiä ilmassa auton edessä, ettei kuski olis päässy ajaan siitä. Ahahha. Aikamoista. Tääkin kuski sekoitti meidät turkulaisiin opiskelijoihin. 

Kotona sit vaan taas pestiin pyykkiä ja lämmittelin suihkuvettä. Aamulla pitää olla keskustassa jo 7:30 ja tavata tää Pat PnP:llä. Klinikka on siis joku äitiysklinikka mihin mennään päiväks tutustumaan. Mielenkiinnolla odotan mitä huominen tuo tullessaan. Olotilakin alkaa flunssan suhteen kääntyyn jo paremman puolelle ja elämä alkaa ehkä pikkuhiljaa taas voittaan. 

Hyvää yötä. Täällä kaikki hyvin.