Päivä 53 ja 54

Lauantai lauantai jeij. Miten voi taas olla lauantai. Olin kyllä herättyäni ajoittain vasta perjantaissa. Aamu oli suunnitelmien ja aikataulujen suhteen hyvin sekanen. Ei tidetty aikaa monelta nähdään all out African tyyppi keskustassa kelle maksetaan reissu, ei tiedetty tuleeko Thabo hakemaan kun se ei ollut vastannut mun viestiin. 

No saatiin miehen kans sovittua klo 11 treffit keskustaan. Thabokin soitti ja sanoi tulevansa 10:40. Yes. Kaikkihan sujuu kun tanssi. Alettiin kuunteleen kirkolta kuuluvaa basson jumputusta ja ihmeteltiin et Thabo on tänään poikkeuksellisen sekasin. Ei se koskaan jätä vastaamatta viesteihin tai tuu musat huutaen. Thabo soitti kolmannen kerran ja sano, et nyt voidaan lähtee käveleen kirkolle. Kirkollahan sit selvis et kuski oli ihan joku muu kun Thabo itse. No ihmeteltiin vähän et mikä homma. Kuski anto mulle sen puhelimen ja juttelin Thabon kans. Puhelusta ei selvinnyt missä se oli, mut hän sanoi et uus kuski pitää meistä hyvän huolen mihin sit mennäänkään. Eikai se auttanut kun hypätä kyytiin. Thabo ei kuitenkaan missään puhelussa ilmottanut, ettei oo ite tulossa vaan laittaa jonku toisen asialle😀 

Kysyttiin kuskilta hintaa, ja saatiin tottakai sit hyvät alennukset koko reissulle. Ehkä Thabo oli neuvonut hintojen kans. Haha. Eikä meitä sais rahastaa.

Suunnattiin keskustaan ja ajettiin tiensivuun, missä nähtiin tää All out African työntekijä. Yleensä nää maksut tapahtuu niiden toimistolla mut tänään se tapahtui näin. Mies hyppäs etupenkille ja annettiin rahat. Mitään kuittiahan ei saatu, mutta sen pitäis tulla sähkösesti jälkikäteen perästä. 😂

Tästä jatkettiin matkaa hetki ja Satu kysy voisko kuski ajaa MTN liikkeen kautta, et Satu saa lisää nettiä. No kuski kurvas ekalle bussipysäkille, missä seisoskeli mies MTN liivit päällä. Me vaan istuttiin autossa ja mies tuli tohon ikkunalle. Ja ihan onnistuneesti saatiin nettiä ladattua. Kätevää. Tilanne oli vaan vaihteeks musta todella hupaisa. Istutaan autossa, jonkun randomin kyydissä, bussipysäkillä ja hoidellaan bisneksiä. 

Noniin ja matka jatkui huoltsikan kautta kohti Malolotjaa. Kuskilla oli vähän raskaampi kaasujalka kun Thabolla. Eikä sillä tainnut olla hajuakaan mihin me oltiin ajamassa.

Thabo soitti matkalla mulle ja ilmoitti et oli ilmeisesti saanut auton huollosta, kyseli miten matka taittuu uuden kuskin kans ja toivotteli hyvää päivänjatkoa. Me oltiin ihan varmoja silti et Thabolla oli venyny juhlat vähän pitkiks ja siks ei tullut, koska sen kaikki toiminta oli tosiaan niin sekavaa tänään. 

Matkalla me ihasteltiin maisemia. Miten vuoret ja pellot näytti niin tasasilta, taas kun jostain hienosta maalauksesta. 

Päästiin ihan onnistuneesti perille. Meille ilmotettiin et saadaan meidän mökki vasta klo 14. Alettiin suunnittelemaan patikointiretkeä ja Satu kävi kysymässä tiskiltä siihen liittyen ohjeita. Työntekijä olikin antanut Satulle mökin avaimen ja saatiinkin mökki siis heti! Jeij. Mökki oli tosi positiivinen yllätys. Takka, kaks sohvaa, keittiö missä uuni, mikro, iso jääkaappi, parvi missä nukkumapaikkoja. Ylätasolla oli lisäks kaks makuuhuonetta ja vessa. Ihan kun suomalainen perus kesämökki. Hintakaan ei ollut paha yhdeltä yöltä 18€/naama.

Vaihdettiin vaatteet ja lähdettiin ensin syömään, sit patikoimaan kohti vesiputouksia. Ravintola suljetaan jo klo. 17:00 niin onneks tajuttiin tilata meille illaks pizzat mökille. Kun eihän me otettu tänne mitään eväitä mukaan. 

Päästiin matkaan joskus vähän ennen kolmea. Ensin käveltiin 40min tollasta isompaa tietä, minkä jälkeen alko vasta se itse patikoiminen pienillä poluilla. Nähtiin jäätävän isoja apinoita, impaloita ja seeproja. Matka oli pitkä kun nälkävuosi, mut maisemat perillä oli upeet! Käveltiin paikkaan mistä näki kahdet vesiputoukset samaanaikaan. Syötiin meidän eväät (suklaapatukat) perillä ja sit saikin melkein lähteä jo takas. Meillä meni pelkkään menomatkaan päälle 2 tuntia. Siinä alko vähän jännittää et miten ehditään pois ennen pimeentuloa (18:30).  

Multa loppu lisäks juomavesi (1L oli aivan liian vähän) ja paluumatkan ekat nousut sai mut johkin tiloihin. Sydän hakkas, hengitys tiheni mitä ylemmäs nousin. Alko iskeen pieni paniikki. Suu oli kuiva kun sahara, kylmähiki valtas kehon, tossu paino 100kg, rakko hiersi varpaassa, tuntu kun olis just sairastunu keuhkoahtaumatautiin. Oli pakko välillä vaan pysähtyä ja tasata hengitystä. Mä kävin mielessäni jo läpi että nyt mä pyörryn ja kuolen tänne, eikä mua löydetä ikinä kun ihan kohta on pimeetäkin. 😂

No parilla pienellä stopilla selvisin pahimmat nousut ja sit alko helpottaa. Paluumatka taittu lopulta aika nopeesti. Tärkeintä oli et ehdittiin sieltä kivisiltä poluilta pois ennen pimeetä, kyllä sen autotien voi sit kävellä otsalampun varassa. Oltiin vähän yli kuus näköalapaikalla mistä tie alkoi, mistä olis ollut vielä 40min kävelyä mökille. Meidän onneksemme siinä oli joku pariskunta romanttisesti istuskelemassa ja liikkeellä AUTOLLA ja totta helvetissä kysyttiin kyytiä pois. Luajan kiitos ne otti meidät kyytiin! 🙏🏻 aamen. Kävelisin varmaan vieläkin sitä matkaa... Pariskunta oli aivan mahtava. Tähän lyhyeen automatkaan mahtu niin paljon naurua. Satu yritti selittää miehelle jotain eläintä mikä oltiin nähty, mut ei muistettu mikä on sarvet enkuks. Satu näytti käsillään sarvia. No mieshän tokas ai norsu! No eihän täällä mitään norsuja oo😂 

Sit me alettiin miettiä et onks corn sarvi et siksköhän yksisarvinen on unicorn! No tää pariskunta repes nauruun ettei täällä kyllä mitään yksisarvisiakaan taida olla. 😂 Okei ja sarvi on sitäpaitsi horn, ja corn on luonnollisesti maissi. Eli ihan 6/5 suorittamista. Pistetään vesivajeen piikkiin. 

Pariskunta majoittu ihan meidän naapurissa. Kiiteliin kyydistä ja pahoteltiin, et sillain pilattiin niiden romanttinen hetki.

Kävin välittömästi suihkussa mökillä kun tuntu et hiki oli muuttunut jääpuikoiks mun selkään kelin viilentyessä. Ravintolasta päivällä mukaan tilattu pizza maistu helvetin hyvältä. 

Meidän mökissä ei ollu kenttää ollenkaan, niin käytiin ulkona pari mökkiä eteenpäin laittamassa viestit, et hengissä selvittiin! Siinä kyllä toimii netti hienosti. Taitaa uni maittaa tänä yönä. Mentiinkin nukkumaan jo ysin maissa.

Sunnuntaina herättiin ajoissa, ilman herätyskelloja. Nautittiin viä lämpimästä suihkusta ja suunnattiin kympiltä luovuttaan mökki ja kohti vaijeriliukua. Ei meinattu ensin saada meidän mökin ulko-ovee auki sisäpuolelta. Siinä ehti kans jo kelaileen kaikenlaista. Jännitystä lisäs se, ettei meillä tosiaan toiminu puhelimet mökissä, et ois voinu soittaa johkin. Aikamme sen kans tapeltuamme ovi kuitenkin aukes. 

Osallistujia vaijeriliukuun oli vaan me kaks ja kaks työntekijää. Ajeltiin autolla ensin 15-20 min mistä oli vielä vähän matkaa patikoimista kohti ekoja liukuja. Onneks ensimmäinen liuku oli suht kevyt, siitä oli hyvä aloittaa. Radan edetessä vaijerit vaan piteni ja tuli toinen toistaan pidempiä ja vauhdikkaampia laskuja. Tuntu et työntekijöillä olis ollu kauhee kiire ja aika vauhdikkaasti me mentiinkin koko setti läpi. Siinä ei kauaa ehtinyt kuvaileen kun miehet toivotteli vaan happy dayta ja se oli menoa. Ihmeen hyvin selvisin vaikka onkin korkeenpaikankammo. Sitä ei ehtiny siinä miettimään. Lisäks me oltiin kokoajan kiinni jostain, kun siirryttiin radalta toiselle. Pahin oli just se riippusilta. Senkin yli pääsin suht kivuttomasti, mut maisemien kattominen jäi kyllä välistä. Tuijotin vaan mun lenkkreita ja keskityin pysymään pystyssä. 

Viimesen laskun jälkeen oli aika patikoiminen takas ylös autolle, missä kuski jo venas meitä. Työntekijät ilmoitti radiopuhelimella ravintolalle, et ollaan tulossa. Ravintolassa meitä odotti kevyt lounas ja kahvitarjoilu. 

Thabo tuli hakemaan meidät ja suunnattiin kohti kotia. Thabo varmisteli lopuks, et onks hän silti meiän ykkös kuski. Vaikutti siltä et se oli pahoillaan eilisestä touhusta, vaikkei se siitä mitään sanonutkaan. 

Iltapäivä kotona taittui pyykäten ja aurinkoo ottaen. Ja kauhistellen sitä, et meil on vaan 2 kokonaista viikkoo täällä enään jäljellä!