Päivä 51

Viimeyönä ei jostain syystä nukuttanut ollenkaan. Sain unta joskus 2-3 välillä. Aivot veteli sellasta sambaa ja ilotulitusta, ettei mitään järkee. Laitoin korvatulpat korviin siinä toivossa, et ne hiljentäis mun päänsisäiset karkelot. Kyllä ne vähän auttoi. 

Aamulla ei tietenkään sit olis jaksanut herätä, kun unet jäi niin lyhyiks. Mentiin vähän ennen kymppiä tyttökodille katseleen reissuun lähdön tilannetta. Koululaiset oli päässeet jo koulusta ja oltiin valmiita lähtemään. Täytettiin vesitonkat ja pakattiin eväät autoon. Tytöillä ei ollu minkäänlaisia pyyhkeitä, joten tultiin hakeen meidän kämpiltä vielä läjä pyyhkeitä ja viltti minkä päällä voi istua. Tai oli niillä nyt minkäänlaisia, mut ne oli semmosia pieniä vieraskäsipyyhkeitä. 

Ekaan autokyytiin mahtui hienosti 9 lasta, mä ja Satu + Lindiwe. Loput tytöistä lähti kävelemään kohti combipysäkkiä, mistä Lindiwe haki ne meidät ensin vietyään. 

(Mun laskujen mukaan kuvassa on enemmän kun 9 tyttöä, mut 9 tyttöä ekassa kyydillisessä silti vaan oli!)

Kun päästiin puistoon lapset juoksenteli onnellisina pitkin poikin. Tää epilepsia tyttö myös lähti juoksemaan kohti autotietä. Huhh, että me säikähdettiin. Onneks tajuttiin ajoissa yhden puuttuvan ja sain juostua tytön kiinni, ennen kun se ehti pidemmälle. Kyllä siinä sydän otti muutaman ylimääräisen lyönnin vai jättikö lyömästä kokonaan, kun näki tytön viipeltävän kohti autoja. Tyttö oli karkaamassa milloin mistäkin aidanraosta kun siihen vaan oli tilaisuus.

Puistossa oli iiisoja keinuja, karuselli, kiipeily-hökkeleitä ja mitä vielä. Heti kärkeen saatiin lisäks kaks itkevää lasta niiden lennettyä karusellista naamalleen ja toinen polvilleen. No ei muutakun polvien putsaukseen, laastari päälle ja taas mentiin! Tarjottiin ekoille tytöille banaanit tässä kohtaa, sillä selvästi niitä jo vähän huikoi. Tai ainakin ne oli kovin kiinnostuneita meidän eväspussukoista.

Isommat tytöt, Lindiwe + keittäjä/ työntekijä saapui perästä hyvin pian. Nekin pääsi aloittamaan puistoilun banaaneilla ja mehulla. 

Tässä Lindiwe kysyi kuinka kiitollisia ja iloisia tytöt ovat päästessään puistoon. Näääääin kiitollisia kaikki näytti isosti käsillään❤️

Meidän oli tarkoitus mennä myös uimaan puiston vieressä olevaan uima-altaaseen. Kello oli 12 kun oltiin siirtymässä tavaroidemme kanssa altaalle. Tässä kohtaa selvis, että se aukeais normaalisti vasta klo 13, mut tänään ei ollut edes mahdollisuutta päästä uimaan. Uimavalvoja ei ollut just tänään töissä, ja ilman sen läsnäoloa uiminen on kiellettyä. Ilmeisesti joskus altaaseen on hukkunut lapsi (vanhempien ollessa kännyköiden kimpussa) ja tän jälkeen siellä uidaan vain jos valvoja on paikalla. Me ymmärrettiin se hyvin, vaikka toki se harmitti kovasti. 

Mut onneks meillä oli vielä mukava ohjelmanumero tulossa, millä ehkä saatiin suurinta harmitusta lievitettyä. Lähdettiin Satun kanssa kävellen käymään KFC:ssä hakemassa tytöille ruokaa. Ostettiin 2 isoa sharing bucket ämpäriä missä oli isoja kanankoipia, ja yks pienempi purkillinen nugetteja. Syötiin tässä kohtaa itse, et tytöille jäi enemmän jaettavaa noista ruuista.

Puistossa meitä jo odoteltiin kovasti takas. Kaikki oli nätisti istumassa maassa niiin innoissaan ja hieman jännittyneinä. Jaettiin leivät ja kanat lautasille ja kaadeltiin kaikille mehua. Sitten päästiin itse asiaan!

Ruuat meni kun kuumille kiville❤️ Jätettiin myös kahdelle tytölle ruokaa, ketkä eivät päässeet osallistumaan reissuun. 

Ruuan jälkeen tytöt jaksoi taas painaa menemään puistossa minkä kerkis.

Toiset otti reissulla välillä myös vähän rennommin😊 

Vaikka tarjolla oli monenmoista kiipeilypaikkaa, ihan perus puu toimi silti hyvänä ajanvietteenä❤️

Tytöt yritti päästä vessaan pissalle, mut en tiedä oliko vessat edes auki, kun jossain kohtaa kaikki tytöt kävi vaan leikkipuistossa nurmikolla pissalla. Milloin missäkin. Yks tytöistä myös pissas housuunsa vähän ennen lähtöä. Satu ei kuitenkaan jäänyt tilanteessa toimettomaks, vaan haki maasta löytyneen puseron tytölle hameeks ja vaihtoi sen märkien housujen tilalle. Mä kaadoin isosta kanisterista vettä tytön pyllyyn ja Satu pesi. Onneks mukana oli kumihanskoja ja nenäliinoja. 

Alettiin tekemään lähtöä kolmen aikoihin. Äkkiä se päivä meni hyvässä seurassa, iloisella meiningillä❤️ 

Tän päivän tulee muistamaan vielä pitkään, niin minä ja Satu, mutta varmasti myös nää tytöt❤️ Niiiiiin paljon iloa, riemua, naurua, leikkiä, tanssia, laulua, onnellisuutta, kiitollisuutta (ja muutaman kyyneleen) se piti sisällään. 

Kotona istuskeltiin vielä hetki pihassa auringossa, molemmilla hymy aika herkässä. Kaks tyttökodin tytöistä käveli meidän ohi. Tytöt oli menossa lähikauppaan. Me annettiin tytöille rahaa, ja ne toi meille limpparit samalla! 🙏🏻 olipa kätevää. 

Päivä oli kaikinpuolin onnistunut ja keli ei ois voinut olla parempi.☀️🌴

Näihin kuviin & tunnelmiin, hyvää yötä! 

Ps. Kuvien julkaisuun on kysytty lupa ❤️ 

Pps. Voispa aina olla yhtä aurinkoinen ja hyväntuulinen puistopäivä.