Päivä 49

Heräsin 8:30 ihan pirteenä! Mulle ei oikeesti ikinä käy niin, et aamulla tuntuis tarpeeks nukkuneelta kun herään. Ihan superia. Varmaan vaikuttaa se, että nukkumaan menin jo kymmeneltä illalla. Keli oli mitä mainioin. Tuorepuuro ja kahvi naamariin terassilla auringonpaisteessa.☀️ 

Tein auringonottopaikan ulos vanerilaverille. Eihän toi vanerilevy tommosen rautakehikon päällä mitään kunnon lepolassia päihitä, mut tyhjää parempi. Veikkaan et päivänväri saattaa olla punainen, mut tän päivän punahan on tutusti huomisen bruna. Mitään suojakertoimiahan en sit viittiny laittaa. Mikä ehkä ohuesti harmittaa nyt jälkikäteen, sillä niinhän siinä kävi et pari tuntia auringossa ja kärähdin. No nyt ainakin erotun siitä valkosesta lakanasta. Tosin en ehkä hyvällä tavalla.

Lindiwe ilmoitti 12, et haastattelu onnistuu tunnin päästä! No ei muutaku hösseliks. Pikasiivous ja ruuanlaittoon. Lindiwe ilmesty paikalle sovitusti. Pidettiin se siis tässä meidän kämpillä. Ajateltiin tän olevan rauhallisin paikka siihen hommaan. Haastatteluun meni 1,5h. Oltiin ihan varmoja, et Lindiwe tulee lapsenlapsensa kans ja sen puhelin sois kokoajan. Mut selvittiin yhdellä puhelinsoitolla ja lapsenlapsikaan ei ollut mukana. Kaikki sujui siis paremmin ku hyvin! 

Jossain kohtaa haastattelu meni niin diipiks, et Lindiwe pidätteli kyyneliään ja Satu vuodatti muutaman. Aika hurjia tarinoita kuultiin mm. Lindiwen omasta menneisyydestä ja siitä miten tyttökoti on saanut alkunsa. 

Sovittiin myös torstainen puistoreissu. Käydään huomenna ostamassa eväitä puistoon ja osa ruuista haetaan sit sieltä paljon toivotusta KFC:stä. Lisäks Lindiwe lupas kuljettaa meidät kaikki eestaas puistoon niin ei tarvii combien varassa olla. 

Lähettiin haastattelun jälkeen tyttökodille. Tytöt toivoi taas suuren suosion saanutta vettä kengässä-leikkiä. Osallistujia oli yhteensä 14. Se oli kyl hauskaa. Tytöt tulee huoneesta kyseleen paria mitä erikoisemmilla tyyleillä ja pois hypitään myös niin, että kaikki saa nauraa. Olin pelissä tänään itekkin mukana ja se oman vuoron odottelu pienessä huoneessa kuuden muun kans oli myös sellanen hilpeä kokemus. Tytöt vaan hihitteli ja jännitti koko sen ajan, ennen ku oma vuoro taas koittais. Joku lapsista tuuletti jollain pahvinpalasella mun palanutta naamaa, mikä varmaan helotti kiitettävästi punaisena siellä pienessä huoneessa.

Tän jälkeen olikin sit vapaata ohjelmaa. Välillä tanssittiin, hypittiin ruutua, keinuttiin, kuvattiin videoita ja tietysti katottiin niitä, joku tiskas, toinen laitto ruokaa tai syötti pienempää sisarustaan. Meno oli tuttuun tapaan aika levotonta. Tytöt oikeen kisailee meidän huomiosta. Ja välillä mennään sit dramaattisesti itkemään muualle, jos omaa tahtoa ei saanutkaan läpi.

Jossain kohtaa mun olo kävi vähän tukalaks ja oli pakko lähtee kotiin upottaan tää naama, kaula + decolte erilaiiin rasvoihin. Laitoin after sunia, oliiviöljyä, hydrokortisonia ja bepanthenia ja jotain yrttisalvaa vuoronperään. 😂 Lisäks silmät tuntu ihan turvonneilta ja niihin upotin silmätippoja. Söin myös vähän lisää aurinkokapseleita siinä toivossa et se nopeuttais paranemista. Kyllä sitä pitää ihmisen olla vuodesta ja reissusta toiseen tyhmä, ettei koskaan opi käyttämään aurinkorasvaa. Kun tietää että palaa herkästi. Aina. Jopa Suomen auringossa. 😀 Mitenkään kipeeltä nää kärähtäneet alueet ei tunnu, et luultavasti nukkuminen ainakin viä onnistuu. 

Lisäks Matti soitteli Suomesta. Matilla on kyllä ihme vaikutus, sen kanssa on kaikki aina niin hulvatonta. Soitellaan taas❤️ Piristi kummasti. 

Hyvää yötä!