Päivä 45

Thabo tuli tänään ihan aikataulussa hakemaan meidät sovitusti kympiltä. Keli oli heti aamusta ihan surkee. En tiedä miks aina perjantaisin on huono ilma vettä sataa ja on kylmä. Onneks Thabon autossa on aina lämmitykset täysillä. Tehtiin matkaa Etelä-Afrikan rajalle just semmoset 30min. Thabo jäi venaamaan Swazimaan puolelle ja veti penkin tuttuun tapaan vaakatasoon kun lähdettiin seikkaileen. 

Meillä meinas olla ongelmia heti ekalla luukulla, kun virkailijat puuttu meidän väliaikasissa viisumeissa lukeneeseen kommenttiin: rikosrekisteriote puuttuu/ toimitettava. Meidän tarinakin muuttu siinä pariin kertaan, kunnes vaan lopulta vakuuttavasti väitettiin, että ne on toimitettu ja viisumit on vielä vaiheessa. Satu alkoi ensin selittää, ettei meillä oo niitä rikosrekisteriotteita vielä, mut se oli huono idea. Ja seivattiin tilanne sillä, et sanottiin sittenkin meidän toimittaneen ne kyllä. Virkailijat olis ensin passittanu meidät takas maahanmuuttovirastoon mut sanottiin, että nyt vaan on päästävä rajan yli.

Saatiin leimat, mut mies vannotti et tän tulis olla viimenen kerta tälläselle toiminnalle. Ei oo kuulemma sallittua vaan käydä rajalla kääntymässä ja palata takas. Kyllä juu, tämä on varmasti viimeinen kerta me vakuuteltiin. Fiilikset oli vähän epävarmat tän ekan virkamiesten kohtaamisen perusteella. Luotto ei ollu kauheen hyvä siitä, miten tässä tulis käymään. Paikka oli muutenkin tosi sekava kaikkine rakennuksineen ja koppeineen. Eikä ollut ihan selvää mihin pitäis mennä milloinkin.

Jatkettiin kuitenkin vaan matkaa kohti Etelä-Afrikan puolella olevaa koppia, mihin oli muutama muukin jonossa. Virkailijat kyseli moneen kertaan millä ollaan liikenteessä ja ihmetteli kun ollaan jalkaisin ylittämässä rajaa... Saatiin leimat passiin ja oltiin virallisesti päästy Etelä-Afrikan puolelle. Jotenkin meitä hämmensi passiin saatu leima kun siinä luki Oshoek, eikä South-Africa niinkun leimassa mikä saatiin Johannesburgiin saavuttaessa matkan alussa. Mentiin sit ihan uunoina kyseleen ulkona jostain kopista, et onks nää leimat nyt ok, ja ollaanko me nyt päästy onnistuneesti rajanyli ja mistä päästään takas Swazimaahan. Kopissa olikin poliisi ja se alko kyselemään vähän tästä meidän reissusta. Et miks me tultiin, kauan me ollaan täällä, koska palataan jne. Kierreltiin ja kaarreltiin meidän vastauksissa siitä milloin ollaan palaamassa ja miks kyseltiin mistä paluu takas tapahtuu "sit myöhemmin kun halutaan takas Swazimaahan", "tultiin muuten vaan käymään", "kyllä, jalan tultiin käymään täällä, ei oo autoa". Poliisi kysy monta kertaa koska aiotaan palata ja mihin oltais täällä oikein menossa. Onneks voi aina esittää vähän tyhmää "anteeksi rouva konstaapeli, en ymmärrä kysymystä". 

Ei kehdattu kurvata heti poliisin silmien alta takas kohti Swazimaata, vaan mentiin ekaan markettiin mikä tuli vastaan. Löydettiin kaupasta keksejä mitä ollaan etitty Swazimaan kaupoista koko meidän reissun ajan tuloksetta. Saatiin niitä sillon kerran ekana sunnuntaina kirkossa kun meidän reissu alkoi. 

Kauppa

Noniin nyt meillä oli reissulle alibi ja oltiin valmiita lähtemään takas Swazimaahan, haettiin vaan Etelä-Afrikasta keksejä mitä ei Swazimaassa myydä! Ekassa kopissa taas ihmeteltiin sitä kun oltiin kävellen liikenteessä ja se oli tyyliin autokaista. Saatiin lappu mihin kirjoitettiin 2henkilöä, ei ajoneuvoa. 

Jatkettiin sisälle saamaan leimat maasta poistumiselle ja tästä toiseen officeen saamaan leimat maahan saapumiselle. Saatiin onneks eri työntekijä Swazimaan kopissa leimaamaan meidän passit. Hetken näytti jo siltä et tää samainen mies joka oli meitä ihan ekana vastassa tulee taas leimaan meidän passit. Siihen ennätti onneks joku vieras naama, saatiin ne leimat (nyt oltiin taas virallisesti Swazimaassa) ja hilpastiin vähin äänin kauheeta kyytiä pois. Ja tuuletukset tietysti perään. Me tehtiin se!😂👊🏻 Aikaa tähän kaikkeen kului noin. 40min. 

Mentiin herättään Thabo kesken sen unien ja suunnattiin kotiin. Tehtiin kasvissosesoppaa ja alettiin siivoomaan. Sopasta tuli hyvää, vaikka sauvasekottimelle oliskin ollut käyttöä ja ulkonäöllisesti se muistutti oksennusta. 

Nyt me ollaan vaan loppupäivä makoiltu sormet kohmeessa kämpillä peittojen alla. Käsittämätöntä miten täällä voi olla näin kylmä, keskellä kesää. Oon lueskellu erilaisia blogeja tylsyyteen. Kuunneltiin mylvivää lehmää takapihalla ja käytiin huutelemassa sille vessan ikkunasta. Ulkona näyttää maailmanlopun alulta. Mietittiin mitä tehdään huomenna, kaikkialle on luvattu sadetta. Lähdetään siispä ehkä elokuviin. Listattiin asioita, mitä halutaan Swazimaassa vielä tehdä. Sunnuntaina mennään vallottaan Sibebe (rock), jos keli on siihen hommaan suotuisa. Matkaan ylös ja alas menee n. 4h.  Tiskasin, se on täällä parasta ajanvietettä. Syötiin vähän lisää. Satu soitteli videopuheluita Suomeen. Mä oikeestaan vaan kuuntelin mukana ja istuin hiljaa keittiössä viimeset pari tuntia. 

Nyt puin lisää vaatetta ylle yöks. 2 housut, villapaita, fleece, 3 sukat ja kohta sormikkaat. Sytytin kynttilöitä mun huoneeseen, siinä toivossa, et ne lämmittäis edes vähän. 

Ompa jotenkin helpottunut olo tästä hommasta. Nyt ei enää tarvii taistella viisumeiden kanssa. Tästä on hyvä jatkaa täällä oloa!😎☀️

Vielä kun sais meidän Madagascarin reissulle jonkun selvyyden. Tilanne siellä ei oo parantunut ruton suhteen yhtään, päinvastoin. Kauan pitää odottaa, että UM kieltää sinne matkustamisen? 

Näihin kuviin ja tunnelmiin, hyvää yötä!