Päivä 44

Oltiin tyttökodilla 7:00 ja lähtö koulutielle oli n. 7:15. Lähtijöitä samaansuuntaan tai olla yhteensä 6. Kävelyyn meni alle 10min ja päivä alkoi vasta 7:45. Päätettiin mennä 2- luokkalaisten tunnille, mihin meni kaks meidän tyttöä. Opettaja tuli paikalle ja oli ensin vähän ihmeissään meistä. Hän sano et pitäis käydä rehtorin luona kysymässä voidaanko tulla seuraamaan opetusta. Opettaja vei meidät reksin tykö ja asia oli lopulta ihan ok. Rehtori vitsaili, et missä meidän kirjat on jos kerta tullaan tunnille. Hehhheh.

Rehtorin kanslia. 😀

Opettaja oli nuori nainen ja viimosen päälle tälläytynyt. Oli tekokynnet ja upee tukka. Oltiin kuitenkin yllättyneitä siitä et opetus oli aika hyvää. Toivottavasti se on samanlaista, myös silloin kun sitä ei olla tarkkailemassa. Aamu alkoi jollain aamunavaus tyyppisellä kokoontumisella pihassa. Kaikki koulun oppilaat kokoontui pihaan muodostaen rivit luokkien mukaan. Pienet edessä ja vanhemmat taaenpana. Siinä ne lauloi ja lopuks rukoili.

Tän toimituksen jälkeen siirryttiin takas luokkaan ja alkoi ahkeroiminen. Luokassa oli 16 lasta tyttöjä ja poikia. Koko koulussa on suunnilleen 150 oppilasta. Opettaja oli kysynyt meidän tytöltä ketä me oikein ollaan, mihin tyttö oli vastannut: ystäviä❤️ (oltiin tällöin ulkona juttelemassa jonkun miesopettajan kanssa. Vai pitäiskö sanoa henkilöopettajan kanssa?) Oppilaat toivotti meidät luokassa yhteenääneen tervetulleiks vai sanoikohan ne hyvää huomena ystävät, en muista tarkkaan. Oltiin kuitenkin otettuja tästä.☺️

Meidän luokassa opiskeltiin ensin matikkaa. Jakolaskuissa käytettiin apuna puutikkuja ja pullonkorkkeja. Pääseepähän opettajien viikonlopun aikana kertyneet pullonkorkit hyvään käyttöön!🍻

Matikantunnin jälkeen oli 5min vessatauko. Yks poika oli jo pissannut housuunsa ennen taukoa. Tauon jälkeen jatkettiin englannin opiskelulla. Tänään teemana oli erilaiset pelit ja leikit. Housuun pissannut poika pissas housuun uudelleen. Nyt sillä oli housut takapuolesta nilkkoihin asti ihan märät. 

Ainakun tehtävät saatiin tehtyä, oppilaat muodosti jonon ja opettaja kuittas ne tai käski tekemään uudestaan. 

Lähdettiin koululta kun oppilailla alkoi ruokatunti ja sen jälkeen olis ollut siswatin opiskelua, joten todettiin ettei meidän oo ehkä hyödyllistä jäädä niille tunneille. Kiiteltiin kovasti opettajaa siitä että saatiin seurata aamupäivän tunteja. 

Ruokailu tapahtu jotenkin näin. Isoista ämpäreistä lapset kaatoi itsellensä annokset lautasilleen. Meidän luokkalaisilla oli kaikilla omat eväsrasiat mukana kun lautasia ei aina riitä kaikille. 

Törmättiin kotimatkalla Mosekseen ja Lindiween. Puhuttiin tulevasta piknik reissusta, mikä vois olla torstaina 2.11 jos keli on hyvä. Tytöillä on sillon koulusta vapaapäivä. Oltiin ajateltu et haetaan eväät kaupasta, mut Lindiwen näkemys olis et kaikille haetaan valmiit ruuat KFC:stä. Budjetti on kuitenkin rajallinen ja on suht kallista ruokkia 20 henkilöä tollasella pikaruokaketjun pöperöillä. Lisäks mukaan tarvitaan juotavat, vessapaperia yms. mitä Lindiwe meille luetteli. Myös bensat ja mahdolliset combimatkat pitää maksaa jollain. 

Otin myös puheeks meidän viisumi asian, miten se ei etene ja Lindiwe tarttuikin tuumasta toimeen. Se oli heti soittanut asiasta Constancelle ja tän jälkeen soitti mulle. Lindiwe sano et meidän tulis ottaa yhteys Constanceen mahd. pian. Ja just kun aatteli, ettei tää tilanne eilisestä voi enää pahemmaks mennä Constancen ainut neuvo oli: täytyy poistua maasta. Eikai siinä. Huomenna jää sit työpäivä väliin, kun saa lähteä paikallisbussukalla köröttelemään kohti Etelä-Afrikan rajaa. Mikäs sen mukavampaa! Väliaikset viisumit tosiaan menee vanhaks sunnuntaina, eikä perjantaina niin ku ensin muistin.  Otin myös yhteyttä turkulaisten maakoordinaattoriin ja Jorman neuvo oli samanlainen. Jorma tosin sanoi, ettei oo niin justiinsa jos väliaikainen viisumi ehtii vanheta. Rajalla selviää ilmeisesti hyvillä puheen lahjoilla ja mahdollisella sakolla, mitä ei pitänyt yhtään pahana juttuna. 

Sithän me ei taideta tarvita enää edes koko viisumeita. Täällä saa olla aina kk kerrallaan ilman viisumia ja ollaan poistumassa maasta jokatapauksessa uudestaan 8.11 kun lähdetään Krugeriin. Sit vielä mahdollinen Mosambikin reissu katkaisee meidän oloaikaa Swazimaassa. Jos kaikki menee huomenna rajalla hyvin, on se sit aika helpottavaa, ettei tarvii asioida siellä virastossa enää. Mut ei vielä tuuleteta ennen ku kaikki on varmaa! 

Anni ja Marianne oli tänään kans soitelleet maahanmuuttovirastoon. Heille oltiin tarjottu uutta väliaikaista viisumia, kun ei niidenkään viisumit oo viä valmiita. Niille ei sanottu mitään, mistään puuttuvista papereista, vaikka kaikki ollaan toimitettu samat laput. Lindiwe myös sanoi, et ilmeisesti rahalla vois vauhdittaa viisumi prosessia... sen verran nihkee paikka se on, etten mielelläni tuhlais sinne penniäkään vaikka saiskin vauhtia siihen touhuun.

Tehtiin mukavien uutisten jälkeen ruokaa ittellemme, ettei nälkäkiukku pääse valloilleen. Satu ei saanut millään ruskeekastiketta ruskistumaan ja lopuks meidän liesi syttyi tuleen. Sitä ei siis todellakaan kannata vahingossa unohtaa päälle mökistä poistuessaan. 

Sovittiin et Thabo tulee hakemaan meidät 14:00 ja mennään hoitaan se Krugerin maksu tänään pois alta. Meidän oli tarkoitus mennä sinne huomenna, mut noh koska huominen menee nyt taas ihan erilailla kun tuli suunniteltua on parempi käydä maksamassa se. Ennen ku sekin reissu vesittyy meiltä sen takia et maksu uupuu. Se on kuulemma tän vuoden vika reissu, mikä edes järjestetään. 

Odoteltiin Thaboa 40min kirkon pihassa ennen kun se saapui lopulta 14:40. Vaikka se soitti jo 13:20, että on nyt lähistöllä tulossa. Mut ei se haitannut. Tyttökodin tytöt piti meille odotusajan mittaisen tanssi- ja lauluesityksen. En tiä montako erilaista laulua ne vaan hoilotti putkeen. Välillä ne sheikkas ahteria ja jatkoi laulamista. Laulut oli macarenasta joululauluihin ja kaikkea siltä väliltä. 

Ajettiin tähän samaiseen All out African toimistoon missä vierailtiin lauantaina. No siellähän selvis et ollaan ihan väärässä paikassa. Ei se ihme, ettei se ollut sit auki kun käytiin. Lopulta löydettiin oikee paikka ja sai todeta et se oli 1km päässä Mlilwanen luonnonsuojelualueesta missä oltiin viime viikonloppu. Oishan sen sillä samalla reissulla sit tosiaan voinu hoitaa. No mut hei this is Africa! 

Käytiin parissa putiikissa kun oltiin saatu maksettua meidän reissut. Löysin vihdoin itelleni lompakon. Mun reissulompakko on herättänyt vähän hilpeyttä, et ehkä oli aika investoida uuteen lompsaan. 

Varmaan arvaatte kumpi on vanha ja kumpi uus? Satu on saanu nauraa mulle jokusen kerran kun oon alkanu kaiveleen kuvetta kaupankassalla.. wonder why...? uus on nyt hirmu söpö mut vaatii totuttelua!😀

Lähdettiin takas Mbabaneen ja pyydettiin Thaboa jättään meidät keskustassa. Thabolla tuntu olevan sen verran kiire, ainakin ajotyylistä päätellen, ettei viititty odotuttaa sitä sen aikaa kun Satu kävi lataamassa lisää nettiä. 

Saatiin Satulle nettiä ja mentiin suoraa MTN:ltä metsästään meille kyytiä kotiin. Tuntu et kaikki ihmiset oli tänään keskustassa jotenkin ihan sekasin ja haluttiin vaan pois sieltä hälinästä. Nähtiin taas meille ennestään tuttu kuski, se oli valitettavasti varattu niin hän laittoi veljensä asialle. Kuskihan osas ajaa suoraa tohon tyttökodille, vaikkei oltu edes sanottu mihin mennään. Jäätiin hetkeks vielä tyttökodin pihalle tyttöjen kans. Tytöt oli ihan haltioissaan meidän esitteistä mitä haalittiin kassit täyteen sieltä matkatoimistolta. Me katseltiin niistä eläimiä, kuvia ruuista, hienoista hotellihuoneista ja muhkeista sängyistä. Olispa hienoa jos joku veis ne joskus edes johonkin...hetkeks pois tyttökodilta. Tytöt oli saaneet tänään taas lahjoituksina erilaisia leluja. Semmonen minivesipyssy oli kova juttu. Ja lopulta siinä kävi sillain, et yks tytöistä erehty ampuun Satua vedellä. Vaan eipä se arvannut, et Satu pisti samalla mitalla takas mut vesipullosta! Tyttö tais lopulta kastua enemmän. Se oli kyllä riemukasta ja täytyy varmaan joku hellepäivä pistää kunnon vesisodat pystyyn. Lähtiessä taas halailtiin, vilkuteltiin ja huudeltiin moikat tytöille. 

Sovittiin et Thabo tulee hakemaan meidät aamulla kympiltä ja lähdetään tekemään rajanylitys autolla. Jos se olis sillain ees vähän vaivattomampaa. Ilmeisesti matka ei oo kun vajaa 30min, jotein ei niin paha mitä aluks ajatteli. Combilla matkustaminen ei nyt vaan napostellut kumpaakaan, ton eilisen sekoilun jälkeen. Onneks meillä on Thabo!🙏🏻

Illalla vielä fiilisteltiin terassilla upeeta auringonlaskua, lämmittelin suihkuvettä ja nautin lämpimästä vedestä sen mitä sitä kesti. Nää kaks päivää on ollu ehkä tän reissun haastavimpia päiviä sillain henkisesti. Mut eiköhän kaikki järjesty, eiks asioilla oo tapana järjestyä. 

Huomenna on taas uus päivä ja hyvin nukkuneena kaikki on aina huomattavasti paremmin. Toivotaan et asiat etenis johonkin suuntaan. Mutta mitä sitä etukäteen murehtimaan. Hyvää yötä.