Päivä 42

Heräsin 8:30 ja siirryin palvomaan arskaa terdelle. Tänään piti olla ihan superhyvä keli, mut jossain kohtaa alko tuleen pilviä taivaalle ikävästi häiritsemään auringonottoa. Sain jopa Satulta lainatun kirjan luettua loppuun, mitä oon tässä nyt yli kuukauden jo lukenut. Oon aika huono lukemaan kovin pitkiä aikoja kerrallaan. Kärsivällisyys ei vaan yksinkertaisesti riitä siihen touhuun. 

Kävin suihkussa ja tein meille evästä, mitä nyt enää sattu kaapista löytymään: tonnikala-chakalaka-nuudeli asiaa. Ajoitus oli aika passeli. En ehtinyt kauaa ottaa ruokalepoa, kun alko ihan jääätävä vesisade ja ukkonen. Siis vettä tuli kun Esterin... kyllä te tiedätte mistä. Täällä nää myterit on vähän eriluokkaa kun kotomaassa. Sähkötkin meni poikki. Ja vessan lattia lainehti vedestä. Ajatus töihin lähtemisestä ei siinä kelissä kauheesti houkutellut. Onneks sitä kestikin lopulta varmaan vaan puolisentuntia ja päästiin ajoissa työmaalle. 

Tyttökodilla tein parin likans kans 100-palan palapeliä, ja ihme kyllä saatiin se valmiiks. Apurina mulla oli siis kaks 5-vuotiasta, mut hyvin ne veti. Tän jälkeen pyöritettiin aikamme hyppynarua. Opetettiin tytöille myös vettä kengässä leikki. Ajoittain se suju ihan ok, mut sit tytöt alko huijaamaan ja pelistä loppu mielenkiinto. Tein myös tän yhden likan kanssa sen "läksyt", mitkä olin sille eilen antanut. Meno oli taas kun suoraan villistä lännestä, joten lähdettiin sit vaan suosiolla pois.  Joskus vaan on sellasia päiviä kun tietää ettei mistään yksinkertasesti tuu yhtään mitään. 

Tehtiin kaura-omenapaistosta ja jäin keittiöön oottelemaan et tiskivesi kiehuis. Yhtäkkiä keittiöön alko lenteleen ihan käsittämätön määrä jotain lentäviä asioita! Ensin havaitsin niitä mun ympärillä pari kolme mut ei aikaakaan kun jo oli koko tupa täynnä!!! Ei olla ennen nähty sellasia isoja siivekkäitä öttiäisiä. Satu oli kuitenkin niin nerokas ja keksi miten saadaan ne ulos, ilman et niitä pitäis yksitellen jahdata täällä epätoivosesti. Vietiin meiän otsalamput terassinkaiteelle ja sammutettiin valo keittiöstä. Ja kas noin, ne typerykset lähti parveilemaan ulos kohti terassia valoa kohti! Kerrassaan mahtavaa suorittamista.

Lampun ympärille jäi silti vielä kunnon eläintarha(yöperhosia, hyttysiä, muurahaisia, koppakuoriaisia). Myrkytin ne katosta ja eiköhän ekat alkanu ropiseen mun niskaan. Ihan sama mihin suuntaan täällä kämpässä katsoo niin aina jossain nurkassa vipeltää joku. On se onni että on toi prinsessaverho mukana. On edes vähän levollisempi nukkua, kun tietää miten paljon tässäkin mökissä on elämää. Pelkästään vessan lattialla on kuolleita ötököitä varmaan tusinan verran ja kaikki edustaa omaa lajiansa + edelleen se skorpparin häntä. Kauppalistaan vois varmaan pikkuhiljaa alkaa lisäilemään rikkaharjan ja lapion.

Huomenna mennään aamusta taas ahkeroimaan tyttökodille ja sen jälkeen suunnataan keskustaan. Käydään ehkä neljännen kerran maahanmuuttovirastossa kyselemässä meidän viisumeita. Ellei sit saada soittamalla selville mikä niiden tilanne on. Lisäks yritän päästä tietokoneeni kanssa sinne wifiin asentamaan sitä wordia. 

Hyvää yötä!