Päivä 29

Tänään oli sit taas paluu arkeen sairastelujen jälkeen. Keli oli mitä mainioin jo heti aamusta.☀️

Aamupalaks keiteltiin kaurapuuroa minkä jälkeen lähdettiin tyttökodille roskispaikan kautta. Meidän roskat kiinnostaa joka kerta jotakuta. Jouduttiin moneen kertaan sanomaan tytöille, että niitä meidän roskia ei voi penkoa, jos siellä olis jotain syötävää me annettais ne teille eikä heitettäis roskiin. Toivottavasti tytöt ymmärsi, ois kurja löytää ne syömästä jotain meidän ruuantähteitä.

Eskarilla työntekijät ihmetteli, missä ollaan oltu kun meitä ei oo näkyny. Ilmeisesti Lindiwe ei oo sit sanonut kelleen mitään meidän sairastelusta.

Tyttökodilla jatkettiin tänään kertolaskujen harjoittelua, sekä jotain vähän vaikeempia + ja - laskuja. Ensin tietysti vaihdettiin viikonpäivä ja päivämäärä oikein. Oli hyvä kysyä tytöiltä et mikä ja monesko päivä tänään on!? Mulla ei nimittäin ollut hajuakaan. Ihan täysillä ei tänään viä ittellä oikein kulkenu. Laskujen jälkeen, pelattiin tyttöjen toiveesta hetki maa-meri-laivaa. Yks tytöistä oli yöllä tippunut kerrossängystä loukaten päänsä ja jalkansa. Silti se yritti pysyä pelissä muiden mukana. 

Päätettiin skipata eskarin lounas ja lähteä keskustaan syömään. "Harmittaa" välillä kun tän kämpän sijainti on niin kaukana tosta combipysäkistä, et joutuu aina oikeestaan laittamaan lenkkarit jalkaan. Tota ylämäki-alamäki tietä ei oo kauheen kivaa sipsutella millään lipokkailla. Eli olosuhteiden pakosta, näytetään ihan partiolaisilta ja turisteilta aina kun liikutaan täältä johkin. Kai se toisaalta on ihan se ja sama miltä täällä näyttää..

Jouduttiin odottelemaan combia hetken aikaa. En oo itseasiassa edes varma pysäytinkö mä combin vai jonku muun tila-auton, mutta päästiin silläkin hyvin perille. Kuskina oli ekaa kertaa nainen, ja se alko kyselemään mistä ollaan kotosin, kauan me ollaan täällä, mitä me tehdään täällä, onko meillä rahaa jne. Vastattiin, et on rahaa mihin se tokas et: selvä, hän ottaa sit kaikki meiän rahat. 😂 jos ei olis rahaa, hän veis kuulemma meiän hatut! (Mulla tosin ei ollut edes sitä hattua) No onneks kuski heitti vaan läpändeerusta, jätti meidät pois keskustassa ja selvittiin sillä normi 6 Randilla. 

Mentiin ostarin läpi kohti ravintolaa, ja kukas muukaan me nähtiin, kun tää sama mies joka pussas meitä poskille joskus ajat sitten. Sama meno jatku kaverilla, se halaili ja lausu suomeks rakastavansa meitä tai jotain. Hetken se siinä hauskuutti ja seuras kunnes totes et pitäkää huoli itestänne ja törmäillään taas! Hilpastiin äkkiä nurkan taakse desinfioimaan meiän posket. 😂 Toisaalta, mies haisi niin viinalta, et toivottavasti se oli desinfioinu suurimmat bakteerit siitä miehestä. 

Syötiin keskustassa Spur nimisessä raflassa, ja viiiiihdoin sain ruokaa mikä oli syötävää. Eli spur - jatkoon! 😂 (vielä kun selviäis ilman vatsatautia). Söin jonkun pihvin ja se oli kyllä ihan 6/5 👌🏻. Sipulirenkaat ja ranut jäi kuitenkin aika pitkälti syömättä. 

Kahvin ja alkupalojen kans kaikelle jäi hintaa n. 15€. Ei siis ihan ilmanen paikka, mutta kannatti kokeilla. 

Ruuan jälkeen mentiin johkin matkatoimistoon kyseleen jotain vinkkejä Mosambikista, mut tää toimisto osottautu vähän vääräks paikaksi. Ne lähinnä myi vain lentolippuja, eikä järjestä mitään ns. pakettimatkoja. Saatiin silti hyvää palvelua ja opastusta! Lisäks nainen kirjotti meille ylös 3 eri firmaa ja niiden yhteystiedot (puhelinluettelosta!!!)mistä voitais tällasia järkättyjä matkoja alkaa kyselemään! :) 

Kauppakeskuksessa oli jo ihan joulu! Joulukoristeet ja joulupukki oli tuotu koristamaan käytäviä. 

Eskarillakin laulettiin muuten joululauluja jo viimeviikolla! Jeee kohta on joulu!😍

Käytiin ruokaostoksilla, syötiin jäätelöt ja lähettiin ettiin taksia. Taksipaikalla oli se sama äijä huutelemassa, joka valitti silloin meille rahasta ja ajoi väärään paikkaan(se kuski meni täysin boikottiin). Päätettiin mieluummin kävellä pidempi matka tavaroidemme kans, kun et oltais hypätty sen kyytiin. 😂 Kauheesti olis kyytiin ottajia ja taksia tarjolla joka nurkalla. 

Valkkaillaan kuitenkin aina meidän mielestä semmonen meille sopiva kuski. Kuski ei saa olla liian innokas ja tyrkky (nekin menee heti boikottiin). Löydettiin sit joku rauhallinen ja asiallinen kuski, joka auttoi meitä kantamaan meiän ostoksia- hyvä merkki siis. Lisäks se puhu ymmärrettävää englantia, siitä plussaa. 

Surettaa kyllä se, et melkeimpä kaikki kenen kanssa oon täällä keskustellu valittaa samaa. He haluaisivat töitä, oikeita töitä ei esim. ajaa taksia. Mut ne ei pääse töihin koska ei oo koulutusta! Ja kouluun on aivan mahdotonta päästä, koska se maksaa ainakin tonnin vuodessa!!! Ja jos koulutetun opettajan palkka voi olla se huimat 300€/kk, niin se vaatis kyllä aika monta taksimatkaa, että sais siten opiskelut maksettua.... blaaaah! Turhauttaa ihan liikaa tää..😢

Nyt sitä tajuaa, miten onnekkaita saadaan tästäkin asiasta Suomessa olla. On se vaan hienoa, että meillä kaikilla on Suomessa opiskeluun mahdollisuus❤️ 

Mies ajoi meidät tohon tyttökodille, ja nousi autosta sekä nosti meidän ostokset ulos. Se kiitteli moneen kertaan, ja saatiin hänen käyntikortti, jos vielä tarvittais kyytiä. Varmasti tarvitaan.

Tyttökodin tytöt näki meidät ja meidän kantamukset ja välittömästi jokaisella vesitonkalla oli uusi reipas pieni kantaja❤️ siis tästä tuli superhyvä mieli.❤️

Lisäks yks tytöistä aukas meidän kämpästä ikkunat, kun sisällä oli niin kuuma. Näistä sais jokainen meistä ottaa vähän mallia! Näitä tyttöjä ei tarvii pyytää, tai pakottaa eikä ne vaadi siitä palkkaa, ne tekee kaiken ihan automaattisesti ja vilpittömästi. 

Se kaikki hyvä tulee tytöistä täysin luonnostaan. Näillä likoilla sydämet on puhdasta kultaa❤️

Tää pieni-suuri teko sai meidät niiiin hyvälle tuulelle, et päätettiin mennä tänään vielä "iltavuoroon" tyttökodille. No kuhan vaan mentiin tapaamaan tyttöjä, kun osaa ei olla nähty melkein viikkoon! En ees halua miettiä miten vaikeeta on sit joulukuussa lähtee täältä, ja jättää nää lapset tänne...😢

Eskarilla Lindiwe sattukin tulemaan meitä vastaan. Jotenkin sit tuli puheeks, et hän on menossa yhden tytön kans tällä tai ensviikolla psykologin käynnille.  No Satuhan puhu meidät sinne mukaan, mahtavaa! Oikeesti kiva päästä tutustumaan miten homma toimii täällä päin maailmaa. Me kun oltiin aika varmoja, ettei täällä oo mitään sellasia palveluita edes olemassa. Tai jos on, tuskin niissä on rahaa käydä. Mut lastensuojelun asiakkaana tämmöseen on mahdollisuus päästä. 

Maksettiin Lindiwelle lisäks meidän lokakuun vuokra..... kyllä se vähän ilmeisesti on asiasta ottanut nokkiinsa, ettei saa meiltä täyttä rahaa.. Lindiwe meinaan joskus alussa kysyi voitaisko me viedä tytöt keskustaan leikkipuistoon joku kerta ja sanottiin tietty että onnistuu..Leikkipuisto siis on täysin ilmainen.

Nyt Lindiwe otti puheeks tän puiston ja sanoi, että ehkä toiset seuraavat suomalaiset opiskelijat voivat sit viedä tytöt sinne leikkipuistoon, koska nyt ei ole rahaa kun ei saa meiltä sitä täyttä vuokraa, eikä eväät 15 tytölle oo ilmaset ja bensatkin maksaa... 

Kurjaa jos tää loppuaika menee nyt tämmöseks vääntämiseks tästä vuokra-asiasta. Lindiwe silloin vielä sanoi, et saa sit avustusta muualta, eikä siinä pitänyt olla mitään ongelmaa. 

Noh tästä viis, mentiin jatkaan kivaa iltaa tyttökodille. Oltiin pihalla pimeen tuloon saakka. Työt opetti meille niiden tansseja, pelattiin maa-meri-laivaa, tanssittiin muuten vaan, laulettiin, läpsyteltiin käsiä, lennätettiin tyttöjä jne... vaikka mitä. Kun pimeys tuli 18:15 (niinku joka ilta), mentiin sisälle varmaan vielä reiluks tunniksi. Tytöillä alko ruokailu ja lähdettiin sit pimeessä suunnistamaan kotiinpäin. Jäätiin vielä terassille fiilistelemään upeeta tähtitaivasta.

Tää päivä oli kaikinpuolin todella onnistunut ja herätti itessä paljon erilaisia tunteita. Rakastuin tähän kaikkeen tänään vähän enemmän. En ehkä kaikkiin näiden systeemeihin, mut nää ihmiset täällä on jotain mitä on aika vaikee sanoin kuvailla❤️