Päivä 21

Herättiin varmaan kympin aikoihin ja siltikin väsytti! Mikä meitä väsyttää. Pari ekaa viikkoo meni ihan hyvin, nyt väsyttäis kokoajan. Syötiin aamupalaa ihan rauhassa ja sit puettiin lenkkivaatteet ylle. Lähettiin tekeen pieni kävelylenkki. Päästiin tohon eskarille saakka kunnes nää eskarit taas rynni meitä kohti. Yritettiin päästä niistä ohi ja huudeltiin vaan et heihei. Ei ne uskoneet, vaan roikku käsissä ja jaloissa ja lähti seuraamaan. Jossain kohtaa meni ihan hermot ja lähettiin täysiä juoksemaan näitä karkuun. Nää juoksi sit kaikki meidän perässä! Siis se ei enää ollut edes hauskaa. Pitää varmaan sanoa noille eskariopeille, et joku roti nyt tähän hommaan. Haluttais vapaa-ajalla lenkkeillä ilman, et punteissa roikkuu joku. Vaikka ihan hyvän lisän siitä sais reeniin, kun ois koko matkan nilkkapainot mukana. Kyllä ne pikkuhiljaa sit karisi kannoilta yksitellen. 

Paluumatkalla ne notku edelleen tossa tiellä, mut päätettiin vaan mennä tomerasti ohi ilman minkäänlaista kontaktia heihin ja ohitus sujukin vähän paremmin. Huomattiin lisäks tiellä jotain paskanpyörittäjä-ötököitä! Oli hauska seurata niiden käsittämätöntä tiimityöskentelyä. Toinen pyöritti tätä palleroo oikeinpäin, ja toinen jatkuvasti takajaloillaan pää alaspäin.😂

Kun päästiin kotsaan jäätiin hetkeks istuskelemaan ulos aurinkoon☀️Kirjoiteltiin siinä meidän koululle suunnattua blogia, kun alko kuulua jotain erikoista ääntä. Siis todella erikoista ja uutta ääntä mitä ei oo aikasemmin kuultu. Jostain alko lähestyä lauma jotain erikoisia pörriäisiä meidän yli!! Siis ihan musta pilvi jotain surisevia, lentäviä öttiäisiä! Juostiin kauheeta kyytiä meidän terassille pakoon. 😂😂 onneks ne oli vaan läpikulkumatkalla eikä jääny meidän riesaks enempää. Huhh. Lisäks Satun auringonpalvonta tuolissa kiipeili sisilisko. Ja joka kerta kun me istutaan tossa pihassa, meidän takana lentelee joku 1 järjettömän isokokoinen elukka. Siis se pyörii aina meidän takana ympyrää ja pitää kauheeta meteliä. Täällä luonnossa kyllä elää vaikka ja minkälaista menijää 🐒🐶🐱🐮🐸🐛🦋🐝🐜🕷🦎🐍🐃🐂🐄🐑🐏🐐🦍🦄...täytyy yrittää vaan mahtua tähän joukkoon iloiseen. 

Lämmiteltiin vähän soppaa ja lähdettiin kolmeks tyttökodille. Istuin hetken pihassa tyttöjen kans, kunnes alko ruokailu. Ruoka syötiin missä haluttiin, ulkona, sisällä, sohvalla, lattialla. Aika harva istu pöydänäärellä. Käsienpesusta sai muistutella varmaan jokaiselle. Ruokaa syötiin tosiaan sormin.

Ruuan jälkeen lakkailtiin tyttöjen kynsiä. Aluks se meni ihan kivasti. Tytöt venas vuoroaan ja sai lakat kynsiinsä. Sit ei taas tiedetä mitä tapahtu. Yhtäkkiä kaikilla oli lakkaputelit käsissään ja ne lakkas (sormia myöten) kynsiään varmaan viidettä kertaa. Se niistä näteistä lakkauksista. Tytöt ei malttaneet oottaa niiden kuivumista, tai omaa vuoroaan ja alkoi lakkailemaan omatoimisesti. Lakkaa oli sit pöydillä ja lattioilla. 

Lisäks Lindiwe oli just tullut kaupasta ja toi tytöille varmaan 20 kassillista eväitä, ja kaikki muovipussit oli keskellä lattiaa ja pöytiä. Tähän päälle ne 15 naperoo sekoilemassa kaikki yksitellen kynsilakkojen kans niin avot. Voitte vaan kuvitella sen tilanteen. KAAOS!

En tiedä mikä näissä tuokioissa menee joka kerta aina niin pahasti plörinäks. Aluks tytöt on ihan ok, ja sit mopo karkaa ihan käsistä. Se on tosi rasittavaa. Kielimuuri on varmaan yks iso ongelma, kun tytöt ei ymmärrä tai halua ymmärtää. Lisäks tytöt osaa olla aika ahnehtivaisia. Eikö ne sit oo ennen saanut lakkailla kynsiään, kun nyt kerran on siihen mahkut niin pitää lakata jokainen kynsi kaikilla eri väreilla ja äkkiä! 

Lähdettiinkin sit pian tän kynsilakka episodin jälkeen kotsaan. Otettiin lähtiessä tytöistä vielä muutamat kuvat. Mut sekin homma karkaa ei aina, mut joka kerta ihan lapasesta. Kaikkien pitää tietysti olla kaikissa kuvissa poseeraamassa.😂🤦🏼‍♀️

Jäätiin pihalle hetkeks ottamaan valokuvia myös upeesta auringonlaskusta! Olin hakemassa järkkäriä sisältä ja pyysin Satua heittään mulle avaimet. No Satuhan kirjaimellisesti sit heitti ne, ja mihinkäs muualle kun suoraan katolle! 😂 Kiipesin sit tohon kaiteelle, ja ongin ne katolta harjan avulla. 

Okei, meilläkin on aika paljon vielä tässä opettelemista ja ei ehkä olla maailman parhaita lastentarhanopeja ja ryhmänvetäjiä. Mut ei tällaseen tilanteeseen oo kyllä koskaan Suomessa joutunut. Tuntuu et nää muutaman tunnin mittaset työpäivät kestää ikuisuuden ja vie kaikki mehut. Välillä vaan mietityttää, et eikö näillä lapsilla oo mitään perus käytöstapoja. Esim just käsienpesu, oman vuoron odottaminen, anteeks pyytäminen, roskien vieminen roskikseen jne.  Meno on aika villiä ja eläimellistä. Tosin eihän se näiden lasten vika oo. Aikuisilta saatu mallihan tässäkin ratkasee ja jos aikuiset on veteliä, eikä niitä kiinnosta mikään niin, eikai siinä lapsetkaan sit saa kunnon oppia asioista. Lisäks jos 15 lasta kohden on vaan 1 aikuinen, niin sehän on selvä, ettei aikuisen aika riitä ihan jokaiselle siinä määrin kun ne sitä tarvis. Varmaan tärkeintä on saada ruokittua ja pidettyä nää lapset hengissä päivästä toiseen. Rispektiä vaan tälle "mamalle", joka tuolla tyttökodissa asuu ainoona työntekijänä.