Päivä 7

Aamu meni melkolailla samaa kaavaa kun eilen. Illalla lautaselle asetetut pillerit naamaan, aamupala ja menoks. Liskot paistatteli jo päivää kiven päällä. Hesalla kavereiden kesken Hessulla on sininen pää, Hermanni sulautuu hyvin kiven väreihin.

Täällä rupee kiinnittään kaikkeen epäolennaiseen huomiota, kun aktiviteetteja on sen verran vähän , saas nähdä millon iskee kunnon mökkihöperöityminen. Nyt on mennyt vasta vajaa viikko ja jutut alkaa oleen tätä tasoa. 😂 Satu myös näki yks päivä kangastuksen?, kuvitteli siis näkevänsä vettä missä sitä ei ollut, sit se hakkas meidän seinää luullen, et siinä oli joku ötökkä. Ei siinä ollut sitäkään. Mä näin kans mielestäni yks päivä ikkunasta elefantin, mut se olikin joku vanha nainen meidän takapihalla. 

Tänään oli huomattavasti lämpimämpi kun eilen. Tytöt  odotti meitä jo tyttökodilla. Viimeinen söi vielä aamupalaa. Jopa keittäjä oli jo paikalla! Myös Lindiwe oli tonteilla heti 8:30. Sovittiin, että lähdetään kauppaan hänen kyydillä 10:00. 

Ajateltiin odottaa tyttöjä pihassa hetki (nautittais aurinkoisesta kelistä), että viimeinenkin tyttö sais syötyä. Se oli virhe. Eskarilaiset notkui tyttökodin aidalla. Ne oli nähneet meidän menevän tyttökodille. Yht'äkkiä ne alkoi taas lähestymään meitä uhkaavasti. Taas oltiin tilanteessa missä meidän jaloissa kuhisi sinipukuisia koululaisia. Ne oli nyt kuitenkin huomattavasti rauhallisempia kuin eilen. Sanottiin kaikille vaan hello ja heiteltiin ylävitosia. Sit me oikeestaan mentiinkin hyvin äkkiä takaisin sisälle ja vilkuteltiin smurffeille. Siinä kohtaa ne tajus lähteä takaisin eskarille päin, vaikka ensin joku oli tulossa jo rappusissa sisälle meidän perässä. 

Tänään opiskeltiin eri uskontoja, matematiikkaa sekä nimien kirjoittamista. Satu opetti yhdelle tytöistä numero 3 kirjoittamista. Vitsi sitä riemua, kun se alkoi  sujua avustuksen kanssa. Satun piti pitää vain hänen kynästä kiinni, niin tyttö osasi tehdä numeron. Jos käsi ei ollut kynässä kiinni tyttö ei pystynyt tähän. Välillä se aina katsoi Satua, että pidä nyt kiinni siitä! Mikset jo pidä!? Vaikka todellisuudessa, se osasi homman. :) Yks tytöistä oli kirjoittanut omaan vihkoonsa miten se rakastaa meidän kanssa olemista ja pelaamista❤️🙏🏻 Näin pienessä ajassa, näin suuria tunteita.

Meidän tuokio oli tänään vaan 1,5h. Se ei haitannut. Lähdettiin kämpiltä hakemaan rahaa ja meidän roskat ja otettiin suunnaksi keskusta. Lindiwe jätti meidät kauppakeskuksen eteen ja sanoi että menkää kahville yms. Aika jäi epäselväksi monelta se tulis meitä hakemaan. Mentiin automaatin kautta, sillä tänään oli luvassa vuokranmaksun aika. Erehdyttiin myös johonkin halpahalli tyyppiseen vaatekauppaan. Ostettiin muutamat koltut ja huivit itsellemme (mekko, hame + 2 huivia yht. = 10€) ja lähdettiin markettiin ostelemaan. Meidän ostoskärryt oli ihan kukkurallaan ruokaa ja vettä. Oltiin myös sen verran rohkeita ja ostettiin jotain jauhelihaa muistuttavaa, ettei meistä tulis täysin kasvissyöjiä tän reissun aikana. Ostokset maksoi vähän vajaa 1400 randia eli joku 87€. Aika paljon. Mut saatiin me syötävääkin. Tonnikalaa, papuja, hedelmiä, valkosipulia, inkivääriä, juustoa, mehuja, vettä!!, chakalakaa, jauhelihaa, jotain kinkkua leivän päälle, maitoa, jauhoja, piripiriä, pestoa, soijaa, kananmunia, leipää, hunajaa, kahvikeksejä... aika pitkälti kaikkea, mikä ei vaadi säilytystä kylmässä. Ihan vaan jos tulee sähkökatkos, ettei mee kaikki heti pilalle. Lindiwe olikin takaisin aika samoihin aikoihin kun me oltiin valmiita.

Käytiin paluumatkalla Lindiwen jonkun sukulaisen luona ja otettiin sieltä matkaan sen lapsenlapsi. Tyttö tuli mun kans takapenkille, siellä me matkustettiin ilman turvavöitä ja tyttö oli milloin mitenkin päin. Lopulta se väsähti pää ovea vasten. Satu oli huolissaan tytön päästä, kun tie oli töyssynen ja se kopsahteli ovea vasten. Lindiwe vaan totes, että sillä on kestävä swazi-head, se pärjää hienosti. Hahah 😂

Lindiwe passuutti tyttökodilta pari likkaa meille kantoavuks, ja pian ne toimittikin meidän vedet (26l) meille. Kätevää. Lapsityövoimaa. 

Lindiwe tuli kylään se ihasteli meidän uutta siistimpää sisustusta. Lisäks se oli innoissaan meidän laittamista naulakoista. Tarkoitus oli maksaa vuokra. Eilen oltiin puhuttu summasta 100 randia päivässä molemmilta, eli se 200€/kk. Satu otti puheeks, et meistä se on aika paljon. Et meillä ei oikeestaan oo varmaa maksaa ihan niin paljoa. Hävetti. Mut onneks Satun super puhelahjojen ja säälittävän koiranpentu-ilmeen ansioista saatiin neuvoteltua ens kuun vuokra puolet pienemmäks. Tää vajaa kuukausi maksetaan täyttä hintaa. Syyskuun 17 päivää teki siis 1700 randia eli 108€. Meidän pitää kirjoittaa perjantaiksi ensi kuusta joku kirje, missä selvennetään meidän maksukyvyttömyys. Näin Lindiwe saa enemmän rahallista avustusta muualta, kun meidän osuus jää pienemmäksi. Eikä Lindiwen epäillä huijaavan, että hakee avustusta ja sais meiltä silti lisäksi täyden rahan. Tää järjestely oli kuitenkin Lindiwelle ok. Ainakin toivottavasti. 

Onhan se nyt ihan järjetöntä, et tossa meidän mökissä on 4 huonetta ja jokaiselta kuka siellä majoittuu perittäisiin se 200€/kk. Jos mökki olis täys, olis se parhaimmillaan sen 800€/kk. Huh se on aika paljon massinpaskaa näissä olosuhteissa. Täällä ei kuitenkaan oo tarjolla siivouspalvelua, lakanoiden vaihtoa tai muutakaan. Lisäks joudutaan tekemään omista rahoista hankintoja kuten paistinpannu, vessapaperit, siivousvälineet, roskapussit, mitkä luonnollisesti jää tänne yhteiseks hyväks kun lähdetään.

Menomatkalla kekustaan Lindiwe kertoi meille vähän tytöistä ja heidän taustoistaan. Suurinosa sinne tulleista on raiskattu, oman isän tai jonkun muun sukulaismiehen toimesta. Heitä on hakattu ja uhattu tappaa jos tytöt kertois kellekään tapahtuneista. Puolilla meidän tytöistä on HIV- tai AIDS, minkä ne on saaneet raiskauksesta. Lastensuojelun piiriin ne on osittain löydetty siten, että yksikin tyttö oli raiskauksen jälkeen kävellyt oudosti. Joku oli kysynyt häneltä, onko kaikki hyvin ja tyttö oli purskahtanut itkuun. 

Kehitysvammat osalla johtuu siitä kun heidän äidit on käyttäneet alkoholia raskausaikana. Suhteellisen pysäyttävää kuunneltavaa. Ei löydy sanoja. Sitä vaan mietti, miten reippaita ja iloisia kaikki tytöt silti jaksaa olla tapahtuneista huolimatta. Ja niin kiitollisia kaikesta. 

Omat murheet tuntuu todella mitättömiltä. Täytyy olla kiitollinen siitä, et meillä Suomessa on asiat oikeesti aika hyvin. Tuntuu silti etuoikeutetulta olla täällä, auttamassa just näitä tyttöjä. Ehkä tää pieni kaoottisuus tyttökodin toiminnassa tekee mun ja Satun vähän autistisille mielille ihan hyvää (tarvitaan rutiineja melkein kaikessa). Sitäpaitsi, voi siitäkin löytää paljon positiivisia asioita. Me voidaan kehittää ja pitää just semmosta toimintaa, just niin paljon kun me itse halutaan. Se antaa meille aika vapaat kädet! Ei me tarvita kun luovuutta ja paljon dataa (googletteluun: helpot pelit ja leikit) heh. 

Saatiin lisäks Lindiweltä kutsu viikon päästä lauantaina pidettäviin juhliin. Ilmeisesti ne juhlat liittyy Lindiwen tyttären häihin, mitä myöskin päästään juhlimaan joulukuussa. Suullisessa kutsussa vaan sanottiin: saapukaa paikalle tyhjin vatsoin, isolla nälällä. En malta odottaa, että päästään katsomaan mitä afrikkalaiset perinnejuhlat pitää sisällään. 

Kämpillä mua odotti katosta tippunut hyttysverkko (olin laittanut sen jesarilla kiinni, myös sen, jeesusteippi korjaa kaiken) ja ruuanvalmistus. Keitin pastaa ja paistoin meidän vähän kalliimpaa jauhelihaa. Ruuasta tehtiin semmonen mössö, mitä me syödään Suomessakin aika paljon. Lisäks maustettiin sitä piri-pirillä ja soijakastikkeella. Tuli kyllä taas hyvät pöperöt. Jauhelihan koostumus huoletti suuresti, mut se ei pitänyt sisällään yhtään epäilyttävää kökköä mikä olis pilannut kaiken. 

Jälkkäriks oltiin ostettu kahvikeksejä. Sovittiin et syödään yhdet päivässä, ei makeaa mahan täydeltä. Avattiin paketti ja nää keksit oli jotain niin pientä, etten oo niin pientä keksiä ikinä nähnytkään. Ehkä joku 1,5cm x 3cm. Saatiin taas repeillä huolella. Pitäydyttiin silti vaan yhdessä keksissä 😂 

Satu teki meille tällä välin tuorepuuroa valmiiksi. Illaks tai aamuks. Löydettiin meinaan kaupasta vaniljasoijamaitoa! Se on niiin hyvää, kun tekee puuron siihen.

Ruuan jälkeen sipaistiin aurinkorasvat naamaan ja mentiin pihalle istumaan. Kestihän sitä aurinkoa varmaan vartin ja se meni pilveen. Just niin meidän tuuria😂

Tultiin sisälle pelaamaan hirsipuuta ja kirjoitettiin meidän maksukyvyttömyys-kirje jo valmiiksi. Lisäks luettiin meidän kuittia kauppareissusta. Näinkö pian se sniiduilusyndrooma sit iski meihin. Ihmeteltiin et miten joku on voinut maksaa näin paljon! Siis 40 randia. Huhhuh kamalan kallis. Euroissa se tekis varmaan jotain vajaa 3€. 

Eilinen reeni meni muuten kivasti perille. Päätettiin silti vetää tänäänkin core-treeni ja vatsalihakset sai kyytiä. Iltapalapöydässä koreili tuoreet sämpylät, munia, suolakurkkua, juustoa, leikkelettä ja jogurttia. En syö edes himassa näin hulppeesti. Näköjään sitä voi syödä muutakin kuin tonnikalaa ja nuudelia.

Yritettiin lisäks miettiä valmiiks ohjelmaa huomiselle aamulle. Aivot löi jo aika tyhjää. Oltiin valmiita nukkumaan ennen puolta kasia. Kajarista soi kirka. Ollaan ehkä tultu vanhoiksi! 😂