Päivä 14

Yöllä ei ollut kylmä. Mut täällä oli ihan jäätävä myteri. Se oli oikeesti aika pelottava kokemus. Tuntu siltä kun koko mökki olis ollut lähdössä lentoon. Toivoin vaan talon olevan kestävää tekoa ja ettei katto lähtis irti. Salamat välkky ikkunaverhojen läpi. Joka kerta kun tuuli ylty super rajuksi heräs, siinä rytäkässä ei auttanu edes korvatulpat. Seinät tärisi ja rännit kolisi. 

Oltiin askartelemassa tytöille vanhasta pahvilaatikosta uutta hienoa mysteeriboxia. Sen käyttötarkoitus on vielä vähän avoin, mut ideoita on kyllä paljon.  Päällystettiin se pinkillä lahjapaperilla. 

Säikähdettiin kun kuultiin et joku on tulossa ja meillä tietysti ulko-ovi ihan sepposenselällään. Sieltä tuli onneks vaan kaks meidän tyttöä ja joku eskarilainen. Ne toi meille lounasta eskarilta, kun ei oltu tänään syömässä❤️ vitsit miten ihana ylläri! Oltiin just mietitty mitä me syötäis tänään ja varsinkin jos sähköt menee jossain kohtaa kokonaan. Tää ratkas meidän ongelman, ainakin osittain. ☺️ Annettiin tytöille keksit vaivanpalkkaa, ne oli mielissään ❤️

Lähdettiin kahdeks tyttökodille. Alettiin katsomaan jotain lastenelokuvaa Alpha & Omega. Se kertoi jostain susista. Taidettiin itseasiassa katsoa kaksikin leffaa putkeen, ekassa tekstitys oli varmaan kiinaksi ja tokassa englanniks. Elokuvien jälkeen osa tytöistä meni ulos pelaamaan marmorikuulilla. Mutta sateen yllyttyä ne tuli sisälle. Sade villitsi tytöt täysin, ja sitä katseltiin innolla ovista ja ikkunoista. Kun tilanne vähän rauhoittui alettiin yhdessä pelaamaan muutamia leikkejä. Ensin muodostettiin piiri, suljettiin silmät ja kun silmät avattiin piti löytää välittömästi jonkun toisen kanssa katsekontakti. Jos katseet kohtas, tää pari oli ulkona pelistä ja muut jatkoi etsimistä. Jossain kohtaa tytöt alkoi sopimaan pareja etukäteen, niin päätettiin vaihtaa peliä. Toisena pelinä oli pumpulien piilotus. Tarvittiin 3 vapaaehtoista, joista yks meni siks aikaa muualle kun kaks muuta jäivät piilottamaan jomman kumman vaatteisiin 4 vanulappua. Sit tää muualla ollut kutsuttiin takas ja sen piti etsiä nää vaatteisiin piilotetut vanut tunnustelemalla. 

Tän jälkeen vielä liimailtiin tarroja ja osa väritti kuvia. Tytöt kokkaili siinä samalla päivällistä itsellensä. Lähdettiin viiden aikaan itsekin syömään kämpille, tytöt syövät päivällistä vasta kuudelta.

Tytöt kaipaa tosi paljon aikuisen huomiota ja ne kyllä kilpailee siitä hinnalla millä hyvänsä! Jopa isoimmat tytöt. Tytöt haluaa aina halata, esitellä taitojaan ja tulee viereen (syliin) istumaan.  Jos joku aivastaa ja saa tällä huomioo, joku alkaa aivastelemaan perässä siinä toivossa et sais itsekin. Tai sitten ne aiheuttaa dramaattisen itkuvälikohtauksen, ilman syytä. Eipä niillä juuri nyt muita "aikuisia" siellä pahemmin oo kun me, sitä huomiota heille antamassa. Täytyy vaan toivoo, et tää meidän läsnäolo vaikuttais heihin edes jotenkin. Oli se sitten hetkellistä tai pysyvämpää.

Päätin vielä reenata illalla samalla kun katteli ikkunasta ukkosta. Sade ropisi niin lujaa peltikattoon, ettei siinä kuullu ees omia ajatuksia.

Aamulla pitäs olla 8:30 keskustassa hoitamassa meidän viisumeita kuntoon. Onneks Constance tulee mukaan, sillä edelliset opiskelijat oli joutuneet käymään siä maahanmuutto virastossa kaikkinensa 8 kertaa. Vasta kun heillä oli Constancen tytär mukana, asiat alko rullaamaan.