Päivä 13

Se oli taas maanantai ja paluu arkeen. Tytöillä oli siivous käynnissä kun mentiin tyttökodille. Lisäks ne oli keittämässä jotain epämääräistä kastiketta liedellä. Arvoitukseksi jäi mitä se oli. Pussissa se jauho oli valkoista mutta kun ne sekoitti sen kiehuvaan maitoon se muuttui oranssiks. 

Jahka tytöt sai keitoksensa päätökseen alettiin ahkeroimaan. Tein kahdelle tytöistä kauheen määrän plus- ja miinuslaskuja heidän vihkoihin. Ei se helppoa joka laskun kohdalla ollut, mut kaikki laskut oli kuitenkin molemmilla lopuks oikein! Mahtavuutta! Lisäks harjoiteltiin ihan perus palapelin tekoa. Tässä kohtaa mukaamme liittyi tää 22-vuotias nainen pienen vauvan kans, joka aikaisemminkin halus osallistua näihin tuokioihin. Tää nainen kopsas omaan vihkoonsa mun tekemiä laskuja ja alkoi ihan innoissaan myös laskemaan niitä. Sit tää kolmas tyttö kirjoittaa jo sujuvasti numero 3 ja 4! Ja vielä ilman apua. Hitsi sitä riemua, ja miten ylpeästi se esitteli meille mitä on oppinut! Lisäksi hän halusi kirjoittaa oman nimensä. Oli hienoo huomata et se oikeesti ymmärsi mitä oli tekemässä. Että ne aluksi ihmeellisiltä vaikuttaneet sykeröt muodostivat nyt tytön nimen. 🙏🏻

Lähdettiin tauolla käymään kotona. Ei päästy kun tohon kirkolle asti, kun pienten ryhmän (n.3-5v) eskariope pysäytti meidän matkanteon. Hän pyys, et oltasko voitu vahtia lapsia hetki, kun hänen pitäs käydä äkkiä kotona. Mentiin sit ihan spontaanisti viihdyttämään eskarilaisia. Oli ilo huomata, et lapset jopa käyttäytyi luokkatiloissa! Ne samat lapset jotka riehuu päättömästi ulkona ollessaan. Lisäks ne oli hiljaa kun sanoi shhhh. Ei huono kokemus tämä. Ensiks hoilotettiin yhdessä numerot 1-10, sit kuukaudet ja viikonpäivät. Lisäks laulettiin laulua, mitä nää oli harjoitelleet pyhäkoulussa. Mikä mekin jo osataan ulkoa😂

Lopuksi vielä muodostettiin piiri, ja esittäydyttiin kaikki vuorotellen. Esiteltäessä kaikki taputti kädellä rintaansa ja hoki samaa kaavaa: nimi, ikä, onko tyttö vai poika ja missä eskarissa opiskelee. Pian opettaja palasikin takaisin ja päästiin lähtemään.

Palattuamme takaisin tyttökodille, pelasimme peli- ja unokorteilla. Tytöt opettivat meille jonkun uuden pelin. Iloksemme tää tyttö joka ei osannut viimeks Unoa ilman avustusta, pelasi sitäkin nyt ilman apua!! Kaks muuta tyttöä oli aluks sitä mieltä, ettei tälle jaettais kortteja ollenkaan. Mut nekin ihan yllättyi kun tyttö iski pöytään kortteja täysin oikein! 👊🏻

Aamupäivä hurahti kauheeta vauhtia ja sit olikin taas lounasaika. Mentiin syömään vasta just silloin, kun ruokailu alkoi. Ruuaks olikin riisiä ja jotain kalakastiketta! Tosin mun lautaselle, ei (onneks) osunut yhtään kalapalaa. Oltiin haettu ennen ruokaa kämpiltä tarvittavat asiat mukaan lääkärikäyntiä varten. Eli kuvetta ja tää medical certificate lappu mihin tulee lääkärin toteamus terveydentilasta. Lähdettiin venaileen combia, ja taas meni yks täys sellainen meidän ohi. Blah. No pysäkille tuli joku paikallinen mies joka koitti liftata kaikkien kyytiin. Meidän tieltä tullut auto pysähtyi ja tarjos tälle kyydin. Sit ne huito meillekin, ja niin me vaan hypättiin taas jonkun ventovieraan takapenkille. Se ajoi meidät kuitenkin ihan sovitusti keskustaan lääkärille. Annettiin miehelle 6R per nenä vaivanpalkkaa. Hetki meni että löydettiin Dr. Kulumburululun toimisto. Lääkäri otti meidät molemmat vastaanotolle samaan aikaan. Ensin ei oikein tienny heittääkö tää Dr. läppää vai olikse tosissaan. Ekat sanat siltä oli et: nytkö hänen sit tarvitsee todeta, ettei me olla miehiä! Lääkäri otti mut ekaks tutkittavaksi. Se katsoi kurkkuun, silmät ja sen jälkeen se kopsutteli mun kylkiä rystysillään, kuunteli keuhkot ja paineli vatsaa. Vatsan kohdalla se kysyy "is there any person inside?" Revettiin kaikki aika huolella, kun se tuli jotenkin puskista. Lisäks se tenttas onko mulla allergioita, diabetestä, stressiä tai jotain mielenterveysongelmia tai onko joku joskus kutsunut mua idiootiksi. Vastasin sille, et veljeni on varmaan monestikin kutsunut tällä nimellä. Satulle tehtiin sama homma, mut lisäksi se mittas Satulta verenpaineet. Lopulta se kirjoitti lausunnon musta: Hennika is "fit and healthy young woman ". Tää lysti kustansi 300R eli vajaa 20€. Edelliset opiskelijat oli saaneet lausunnon maksutta. Ne sairaanhoitaja opiskelijat ketä treffattiin oli maksaneet lausunnosta vain 50R. Ne oli lisäks joutuneet verikokeisiin, keuhkojen röntgenkuvauksiin ja antamaan virtsanäytteet. Lääkäri ei tosin edes tiennyt tuloksia, kun oli lausunnot kirjoittanu. Monenlaista käytäntöä siis tässäkin asiassa. Ja tää kaikki siis viisumia varten. 

Jäätiin hetkeks pörräileen keskustaan, kun kello oli vasta niin vähän ja keli oli mitä mainioin. Käytiin muutamissa kaupoissa ja matkaan tarttui mulle lierihattu ja Satu siirtyi rusketuksensa kanssa jo baby oil levelille. Etittiin myös ihan perus kahvilaa. Semmosia ei ihan turhan monia näyttäis keskustassa olevan. Yks löydettiin, ja meidän onneksemme siellä oli myös maksuton wifi! 🙌🏻 Sain ekan cappuccinon koko reissulla. Viivyttiin tässä (wifin äärellä) vissiin liian kauan, kun jossain kohtaa se vaan lakkas toimimasta. Työntekijät varmaan oli katsoneet meitä tarpeeksi kauan. Saatiin kuitenkin paljon hyödyllisiä asioita tehtyä tässä ajassa. Latasin puhelimeeni pari opinnäytetyötä ja katsoin sähköpostit läpi. Lisäks etittiin niitä askartelu- ja letitysohjeita ja päivitettiin soittolistoja. Ehdin mä just aloittaa Suomeen videopuhelunkin kun yhteys pätkäs. Käytiin sit maksamassa meidän lasku ja lähdettiin kotia kohti.

Combipysäkillä seisoskeli yks meidän 23-vuotias tyttökodin tytöistä. Se oli päässyt just töistä. Saatiin siitä matkaseuraa ja kyseltiin joitain asioita tyttökodista. Siellä tosiaan on ainoastaan vaan tää yks työntekijä/ keittäjä. Itseasiassa se nainen asuu siellä. Combi ei jostain syystä pysähtynyt meidän pysäkillä, joten jouduttiin kävelemään vähän kauempaa. Käytiin marketin kautta hakemassa lisää vettä. Ajateltiin ennakoida, sillä huomenna on ehkä sadetta+ukkosta niin ei tarvi sit liikkua tyttökotia pidemmälle pariin päivään. 

Mennään huomenna vasta 14:00 tyttökodille, niin nähdään muitakin tyttöjä kun vaan näitä kolmea ketkä aamuisin on paikalla. 

Illalla Satu loihti meille ruuaksi kananmunakastiketta ja perunaa.