Päivä 10

Aamu alkoi vähän tahmeesti, ei ollut yhtään motivaatiota lähteä töihin. Ulkona oli ihan super kuuma, heti aamusta. Tais olla liian kuuma jopa meidän kotieläimille, kun niitä ei näkyny. 

Aloitettiin päivä tyttökodilla lakkaamalla näiden kynnet. Sormien- ja varpaankynnet. Tytöt oli fiiliksissä. Niin paljon erilaisia värejä ja glittereitä. Lindiwe, Lindiwen lapsenlapsi, keittäjä ja eskarin yks opettajista tuli kokoustamaan tyttökodille. Lakat huomattuaan nekin innostui ja huus "nyt tämä on todellinen tyttökoti".  Siinä nekin lakkasi kyntensä ja paineli toimistoon. Riemukasta. Yritettiin vähän aikaa opiskella helppoja sanoja enkuksi sekä sananselitys-peliä. Kaks tytöistä, selitteli toisillensa sanoja tosin vahvasti avustettuina. 

Mentiin ulos hyppimään narua ja odoteltiin lounasta. Ruuaksi oli yllätys yllätys riisiä & papukastiketta. Meno eskarilla oli taas vähintäänkin eläimellistä. Kusta, räkää, kyyneliä, varmaan paskaakin, verta, lisää räkää. Siinä kävi joku kulkukoira🐶 + kana🐔syömässä ruuantähteitä maasta, missä lapsetkin söivät. Jossain kohtaa sain vaan tarpeekseni. Olin ihan riittävän kauan katsellut sitä touhua tälle päivää. Kukaan aikuisista ei puutu mihinkään. Osa lapsista jäi ilman ruokaa. Monet ihan nuutuneita, kun ei varmaankaan oo juoneet koko päivänä mitään, vaikka lämmintä 30 astetta. Eikä ne lapset usko vaikka kuinka niille sanois EI! Joku lapsista lähesty mua kauheen räkäjojon kans ja pongahdin välittömästi ylös betoniaidalta. I'm done ✅.

Lähdin kämpille, oli pissahätä. Siinä kivasti laskin housuja ja istahdin mukavasti pytylle kunnes mun vessareissu sai ihan uudenlaisen twistin. Äkkiä housut ylös ja pois sieltä. Lamaannuin, en kiljunut. Meidän seinässä koreili skorpioni. Kävin vessassa uudestaan katsomassa, oliko tääkin mun joku kuvitteellinen mielentuotos. En olis yllättynyt siitä näissä hellelukemissa. Mut ei, siellä se oli. Oikeesti. Otin valokuvankin, joten en nähnyt harhoja. 

Tulin ulos partsille puhaltelemaan hetkeksi.  Jos polttaisin tupakkaa, tässä kohtaa varmaan olisin vetänyt ne surullisenkuuluisat hermosavut. Tosin ei se olis poistanut tosiasiaa, eli skorpionia vessanseinästä. Mitähän seuraavaks. Onneks Satu tuli. Kerroin tilanteen, ja Satu meni urhoollisesti vessaan pukeutuneena toppavaatteisiin ja villasukkiin. Satu yritti sulloa sitä purkkiin soppakauhalla, mut tultiin siihen tulokseen et annetaan sen olla. Lähdin Lindiwen kämpille katsomaan olisko se tai hänen miehensä kotona. Ei ollut. Pihassa oli pari poikaa, Lindiwen lapsia. Näytin niille kuvan " oo, it's scorpion " niitä olis kuulemma paljon täällä. Olin jo ottamassa pihasta niiden lapioo messiin tappoaseeks. Pojat ja niiden koira lähti onneks mun kans teurastaan tätä paskiaista. Molemmat pojat änkes yhdessä vessaan ja vaan potkas skorpparin kuoliaaks. Ihan tosta noin vaan. Tää tais olla niille ihan arkipäivää. Sit ne kysyi harjaa, ja pyyhkäs skorpparin palaset paperille ja heitti pusikkoon. Istuttiin Satun kans hiljaa pöydän ääressä, kiljahdin ! Satulla tais vähän lorahtaa pissaa housuun. Huh se olikin vaan kärpänen. 

Joku ehtikin jo googlettamaan meille, et luultavasti se oli myrkyllinen pienenkokonsa vuoks. Saatiin myös ohjeet miten toimia jos se pistää/puree, mitä ikinä tekeekään. Ne ei kuulemma hyökkää, ellei ne oo uhattuina. Satun veli toivotteli meille vaan levollisia yöunia. Jepjep. Siirryttiin ulos terassille ottamaan arskaa. Palautumaan äskesestä. Kai se oli tullut sisälle viileempään. Siks me päätettiin olla ulkona. ☀️

Jotenkin tänään kyllä sapettanut ihan kaikki. Koko tää systeemi. Koko harjoittelu ja sen mahdottomuus. Opinnäytetyö, tyttökodin siivottomuus ja säännöttömyys. Kaikki on ihan miten sattuu. Kenen vastuulla nää lapset vetää täällä päivästä toiseen. Tyttökodin alunen ja piha taitaa toimia jonkinlaisena kaatopaikkana. Pihalla on likaisia ja puhtaita vaatteita, katolla 3 eripari kenkää, osalta puuttuu lakanat sängyistään, pissa haisee (kaikkialla), 1 pieni pyykkikori kaikille tytöille, siks likasia ja puhtaita vaatteita onkin milloin missäkin. Ne jää just niille paikoilleen, mihin ne satutaan riisumaan. Joku mahdollisesti, pukee ne sen jälkeen vielä päällensä. Ne likaiset vaatteet. Saat ruokaa jos satut olemaan skarppina paikalla sitä hakemassa, epileptinen tyttö jää nähtävästi aina ilman. Se ei osaa hakea ruokaa itse. Pehmoleluja, nukkeja ym. on ulkona, vaikka ne on sisäleluja. Leluille ei oo mitään paikkaa, niitä on siellä täällä, tai ei enää missään. Tyttöjen sängynaluset on täynnä roinaa, koulutarvikkeita, vaatteita ja mitä lie. En tiedä onks tää kaaos, enää ees hallittua. Tytöt saattaa terottaa kyniä ja siitä tulevat roskat vaan muina miehinä lattialle. Osa juoksee villasukilla pitkin pihoja. Ei oo sisä- tai ulkokenkiä. Tai kenkiä ollenkaan. Tyttökodin vessasta on loppunut vesi, kai ne käy eskarin vessassa, jos osaavat. Vaihtoehtoisesti pissaa housuun, lattialle tai pihaan? Kuka nää aina vaatettaa ja ruokkii aamusin? Helteellä on villasukasta lähtien kaikki ja kylmällä kelillä hädintuskin housuja yllä. Voiko joku 5-vuotias olla vastuussa omasta pukeutumisestaan, syömisestä ja juomisesta? 

Onneks huomenna on vapaapäivä. Joudutaan silti aamusta lähtemään keskustaan, ottaan mulle passikuvat. Niitä tarvii sitä viisumia varten. Sit yritetään mennä johkin lääkäriin saamaan ne terveenpaperit sekä wifi-kahvilaan. Täytyy tulostaa uus suosituskirje, oikeilla päivämäärillä sekä mun rikosrekisteriote. 

Posti oli hukannut sen, joten en ehtinyt saamaan sitä ajoissa tänne reissuun mukaan. Toivottavasti siitä ei seuraa onglemia. Constance tosin sanoi, et printattu versio ajais kyllä asiansa. Lisäks meillä on lista tehtynä muista hoidettavista asioista. Kuten spotify soittolistojen päivittäminen. Yli viikko kuunneltu samoja biisejä niin alkaa kaipaamaan vaihtelua. Meidän pitäs myös inspiroitua jotenkin pinterestin kuvista ja saada sieltä jotain askarteluvinkkejä. Yritetään toki myös ladata blogeihimme kuvia. Niitä on kyselty paljon. Mä en pysty kännykällä lataamaan kuvia tänne, kun ei oo bloggerin applikaatiota, enkä saa yhdistettyä tietokonetta nettiin millä kuvienlataaminen onnistuis, mut se söis turkasesti nettiä. Täällä ei oo tarjolla mitään rajatonta nettiä/kk, vaan joudutaan käydä lataamassa puhelimiimme sitä aina keskustassa lisää.  

Oltiin Satun kans tänään molemmat jotenkin tosi turhautuneita. Kaikkeen. Keskittymiskyky ihan nolla. Kuuma, mut teki mieli treenata mut kämppä on ku sauna. Ulkona on viileempää, kun sisällä.

Mä tiskasin ja Satu pesi sen pyykkejä, mitkä oli lopulta lennelleet pyykkinarulta pitkin pihaa. Syötiin vähän tänään jatkettua, eilistä yrjöltä näyttävää sienisoppaa. Päätettiin joskus 17:30 lähteä vetämään reipas kävelylenkki pahimpaan vitutukseen. Meillä oli reilu puolituntia aikaa, ennen ku tulis pimeetä. Otettiin varuiks otsalamppu mukaan. Käveltiin meidän tietä toiseen suuntaan, missä ei olla vielä käyty. Onneks lähettiin. Maisemat oli aika jylhät? Tai jotain. Käveltiin tollaselle sillalle saakka, mikä oli vielä rakennusvaiheessa. Fiilisteltiin hetki upeita maisemia, vuoristoa, vehreyttä, kuivuutta, lehmiä sekä kiveä mikä näytti ihan leijonan pyllyltä häntineen. Lähdettiin ripeesti kotiinpäin. Jännä miten täällä vaihtuu tää keli ihan silmienräpäytyksen nopeudella.  Paluumatkalla hämärsi ja alkoi tuulla. Paikallisia oli pitkin tienvartta ja kaikki moikkaili meille, ja ihmetteli varmaan miten noi hullut suomalaiset jaksaa lenkkeillä tässä säässä. Keli oli just hyvä, pienelle iltalenkille. Heti tuli parempi mieli☺️ Vedettiin pieni spurtti loppuun ja kurvailtiin kotiin suihkuun ja 💤💤. Huomenna kaikki varmaan näyttää taas jo paremmalta kun nukkuu kunnon yöunet. Sikäli mikäli uskaltaa ummistaa silmänsä🦂🕷🐝.