Päivä 1

13.9

En nukkunut lähtöä edeltävänä yönä ollenkaan. Meillä meni niin kauan aikaa mun rinkan pakkaamisessa. Ei sitä turhaa sanottu jossain Madventuresien matkailijanoppaassa, että älä jätä rinkan pakkaamista viimeiselle päivälle. Hitto, että turhautti se tavaroiden määrä. Mä vaan pyörin kaikkien niiden purkkien ja pakettien keskellä, enkä saanut mitään aikaseksi. Ihan käsittämätön määrä tavaraa. Saas nähdä pääsenkö maahan ollenkaan ton lastin kanssa. Toi näyttää lähinnä siltä, kun olisin pistämässä pystyyn jotain laitonta klinikkaa.

Me käytiin illalla vielä saunomassa ja sieltä tultua huomattiin et kello olikin yhtäkkiä jo 1:40. Ei siinä enää sitten ollut mitään järkeä mennä nukkumaan, joten syötiin jäätelöä kolmelta yöllä ja kateltiin Netflixistä Better Call Saulia. Haha ja äkkiä kello olikin jo neljä. Kahvit naamaan ja sai alkaa tekemään lähtöä kentälle.

Mun ja Satun rinkat + laukut painoi niin paljon, että pojat joutui tulla kantamaan ne ihan sinne lähtöselvitystiskille saakka meidän puolesta. En tiedä kuka niitä kantaa sit Afrikassa. Olihan siinä vähän haikeat fiilikset lähtövaiheessa. Taisi siinä pari kyyneltäkin tulla vuodatettua. Luulen, että mulle iskee ikävä päin lärviä pahemmin vasta vähän myöhemmin. En vieläkään oikein taida ymmärtää mihin mä oon matkalla, ja niin pitkäks aikaa. 

Meidän lento Amsterdamiin oli myöhässä 40minuuttia. Ihan järkyttävä lento muutenkin. Kone oli todella ahdas ja viereen sattui vähän kookkaampi kaveri, joka vei multa puoli penkkiä. Lisäks turbulenssia oli loppuvaiheessa ihan kauhistumiseen saakka. Se oli oikeesti aika kammottavaa sen kokoisella lentokoneella lennettäessä. Lisää jännitystä matkaan toi se, että ehditäänkö meidän jatkolennolle Johannesburgiin. Portti oli tietysti ihan toisella puolella lentokenttää, kun vaan voi olla. Boarding alkoi just kun päästiin portille. Seuraavaksi jännitetään ehtiikö laukutkin. Sen näkee sitten perillä.

Tässä lentokoneessa kun istuu yli 24h valvoneena ja ikkunasta näkyy jo Afrikka, pian ollaan Saharan yläpuolella ehkä alkaa tajuamaan. Katselin elokuvaa ja ajatuksissani aloin vaipumaan johonkin paniikinomaiseen koti-ikäväntunteeseen kun tajusin, ettei tää olekaan ihan mikään parin viikon lomareissu. Äkkiä pari läppäsyä poskelle ja herätys. Nyt pois sieltä pimeältä puolelta :D Hitto että maailma näyttää jo nyt ihan erilaiselta.

KLM:lle iso kiitos lennoista, kohtelit meitä hyvin. Vahva suositus tälle yhtiölle. 11 tunnin lentomatka taittui Johannesburgiin lopulta aika kivuttomasti. Se oli oikeestaan yhtä syömistä, mut ruuat oli onneks hyviä. Alettiin Satun kanssa heti piheiksi, ja otettiin kaikki irti lentokoneesta, mitä vaan sai! Nyt löytyy muovisia aterimia ja ateriapatukoita repuista! :D

Jouduttiin kentällä vielä Afrikan päässä passintarkastukseen. Satu veti kättä lippaan ja meikä vastas virkailijalle tomerasti Yes Sir. Äijä naureskeli ja kysyi ollaanko me käyty armeija. Satu vaan totesi, että ollaan katsottu elokuvia. 

Rinkat ja laukut löysi tiensä perille. Rinkkojen sadesuojat oli hävinny molemmilta. Sekä mun ruumalaukusta oltiin poistettu varavirtalähde. No tietääpä jatkossa, ettei saa sinne pakata powerbankkeja. Onneks mulla oli toinen mukana käsimatkatavaroissa.

Lentokentän aulassa meitä vastassa odotti mies sovitusti nimikyltin kanssa, joka vei meidät hotellille. Hotelli (Outlook lodge OR Tambo) oli siisti ja suht edullinen  490randia =31e kun sisälsi kuljetuksen sinne, aamupalan ja kuljetuksen vielä aamulla takaisin kentälle. :) ! 

Oli illalla tavarat suhteellisen hukassa, enkä uskaltanut alkaa purkamaan mun rinkkaa ollenkaan, kun aamulla sen piti taas olla lähtökunnossa. Onneks Satu, vanha retkeilijä oli hoitanut pakkaamisen vähän järkevämmin ja pärjättiin yks yö Satun tavaroiden voimin! :D 

”why do you go away? So that you can come back. So that you can see the place you came from with new eyes and extra colours. And the people there see you differently, too. Coming back to where you started is not the same as never leaving.”